Värit meksikolaisissa, väliamerikkalaisissa ja mesoamerikkalaisissa kulttuureissa
[katso myös: mayat, asteekit, Etelä-Amerikka]yleistä
taide
värit ja symboliikka
väriaineet ja pigmentit
pukeutuminen ja värjäys
yleistä
Ennen eurooppalaisten valloittajien saapumista Meksikon alueella kukoisti useita pitkälle kehittyneitä intiaanikulttuureita. Mayakulttuurin katsotaan alkaneen noin 2000 eaa. Vaikka maya-kulttuurin kehitys oli pitkä ja yhtenäinen, keski-amerikkalaisen kaupunkikulttuurin kehtona pidetään yleensä olmeekkien La Ventaa. Olmeekkien kulttuuri, joka on tunnettu ns, Mesoamerikan 'äitikulttuurina', kukoisti noin 1500 eaa - 200 Campechen lahden eteläisessä pohjukassa; Monte Albn eteläisessä Oaxacassa olmeekkikulttuuri kukoisti n. 900-200 eaa. Noin vuonna 200 zapoteekit ottivat vallan Monte Albnissa ja heiltä vallan veivät noin vuonna 800 miksteekit. Asteekkien valtakunta alkoi muotoutua noin 1200 ja se laajeni nopeasti. Miksteekit hallitsivat Monte Albnia 1400-luvun lopulle, jolloin asteekkien valta laajeni myös sinne.Meksikon nykyinen pääkaupunki, Mexico City on rakennettu asteekkien pääkaupungin, Tenochtitlnin raunioille.
Väliamerikassa asustaneita intiaaneja ovat olleet mm.
cunat (Panaman / Kolumbian rannikko) · huasteekit (Meksiko ) · miksteekit (misteekit) · olmeekit · wixarika-intiaanit · zapoteekit
[Lue lisää mayoista]
[Lue lisää asteekeista]
aikajana
800 eaa - 0 olmeekit / Meksikonlahden rannikko500 eaa-200 Chupicuaro / Läntinen meksiko
500 eaa-380 Mezcala
500 eaa-750 Teotihucn / Keskiylänkö
500 eaa - 1800 mayat / Meksikon alangot + Guatemala, Belize, Honduras
0-1200 mogollon / Meksikon pohjoisosa + USAn lounaisosa
0-1450 Anasazi + hohokam / Meksikon pohjoisosa + USAn lounaisosa
200-550 kuilujautakulttuuri / Läntinen meksiko
200-1200 huasteekit / Potosin ja Veracruzin ylänkö
300-1697 mayat / Guatemalan ylämaa
350-800 sapoteekit / Oaxacan laakso
500-1200 totonaakit / Meksikonlahden rannikko
700-1550 mayat / Jukatanin niemimaa
750 - 880 Xochicalco / Keskiylänkö
950-1200 tolteekit / Keskiylänkö
970-1700 casas grands / Meksikon pohjoisosa + USAn lounaisosa
1200-1430 taraskit / Läntinen meksiko
1200-1450 misteekit (Mitla) / Oaxacan laakso
1350-1550 asteekit / Keskiylänkö
Taide
Muinaisessa Mesoamerikassa kehitettiin kaksi perustekniikkaa: temperamaalaus (jota käytettiin mm. Teotihuacnin, Chichn itzn ja Tizatlnin seinämaalauksiin) ja fresko (esim. Monte albnin, Bonampakin, Cacaxtlan ja Teotihuacnin maalauksissa). Temperamaalaus tehtiin kuivuneen saven päälle, pigmenttien sidosaineita käytettiin luonnonkumeja (esim. orkideauutetta). Freskotekniikassa seinä peitettiin hienon mudan ja murskatun kiven seoksella, jonka päälle levitettiin hieman kipsiä. Kuva luonnosteltiin punaisella värillä. Paletti vastaa muinaisessa Lähi-Idässä käytettyä väripalettia. Pigmentit sekoitettiin kalkkiin ja veteen ja lisättiin märälle kipsille; myöhemmin hahmot vielä rajattiin punaisella tai mustalla. Saven ja maalin kuivuttua pinta vielä kiillotettiin kestävyyden parantamiseksi.Monet prekoloniaaliset taideteokset ja esineet - ja rakennukset - tuhottiin meksikolaisten saavuttua maahan. He pitivät asteekeilta valloittamaansa aluetta 'Uutena Espanjana', eikä uuden maan pakanataustasta haluttu muistutusta. Suurin tuhoaja oli katolinen kirkko, jonka inkvisiittoreiden käsissä paloi suurin osa teoksista - kokonaisten kylien mukana. Uuden maan myötä tuli tarve kartoittaa kaikki siellä oleva: ihmiset, eläimet, kasvit, kivet... Alueen karttoja alettiin valmistaa ja koska karttojen tekemiseen käytettiin paikallisia väriaineita, osa intiaanien värinvalmistusperinteestä säilyi sitä kautta: espanjalaiset tarvitsivat tietoa omiin tarkoituksiinsa.
Miksteekit
Miksteekit valtasivat Monte Albnin 1400-luvun tienoilla. He olivat tunnettuja värikkäistä keramiikka- ja mosaiikkitöistään, hienoista kultasepäntöistä ja naamioistaan. Punaiset, siniset, mustat, purppurat ja harmaat ovat erityisen tärkeitä. Miksteekkien aikana kehittyi glyfikirjoitus. Monivärisiä tekstejä maalattiin keramiikka-astioihin tai nahka- ja kuoripaperille.Olmeekit
Olmeekit olivat ensimmäinen suuri sivilisaatio Mesoamerikassa, he elivät eteläisen Meksikon alueella noin 1500-200 eaa (joidenkin tietojen mukaan 800eaa - 0). Heillä oli suuri vaikutus mm. mayojen ja asteekkien kulttuureihin, jotka myöhemmin kukoistivat samalla alueella. Alueella kasvoi paljon kumipuita - 'Olmec' on asteekkien nimitys 'ihmisille kumipuiden mailla'.Olmeekeilla oli kolme suurta asutusaluetta, joista kaksi sijaitsi Veracruzin alueella ja yksi Tabascon alueella. Tabascon alueen kehitys alkoi noin 1000 eaa. Olmeekeilla oli jonkinasteinen kirjoitustasto. Lisäksi he tunsivat hyvin matematiikan ja astronomian (heillä oli myös kalenteri). Kaupungissa oli vesijohdot. Olmeekit pelasivat pallopeliä, jossa vastustajajoukkue yritti saada pallon maaliin - joskus häviäjät uhrattiin rituaaleissa.
Olmeekit valmistivat savesta astioita ja kaiversivat myös jadea. Taiteista erityisesti olmeekkien veistotaide oli erittäin korkealle kehittynyttä. Olmeekkien jäljiltä on jäänyt suuria patsaita, joilla on suuri nenä, paksut huulet ja suuret posket. Jaguaarilla oli suurimerkitys olmeekkien uskonnollisessa elämässä ja myyteissä. Monissa olmeekkipatsaissa esiintyy ihmisen ja jaguaarin yhdistelmiä. Mesoamerikan intiaaneilla on vallinnut käsitys, että ihmisellä on 'alter ego' eläimen muodossa. Olmeekkien valmistamien vauvoja kuvaavien keramiikkapatsaidenmerkitys on epäselvä.
Kaksi tärkeää kulttuurikeskusta olivat La venta Campechan lahdella ja Monte Albn Oaxacassa. Zapoteekit valtasivat jälkimmäisen kaupungin noin vuonna 200 ja se suljettiin täysin ulkopuolisilta vaikutteilta.
zapoteekit
Zapoteekit olivat hyviä keramiikkataiteilijoita, jotka tekivät savesta ihmis- ja eläinaiheisia maljoja sekä realistisia henkilökuvia. Zapoteekkien hallitsemassa Monte Albnissa keramiikka nousi tärkeimmäksi taidemuodoksi.Värit yleisesti
Mesoamerikan ja Andien värimaailma oli rikas. Päävärit saatiin luonnonmineraaleista ja valmistettiin maaleiksi sekoittamalla ne veteen, kaktuksenmehuun tai muihin nesteisiin. Väripigmenttejä sekoitettiin harvoin, muutokset saatiin muuttamalla väriaineen vahvuutta. Saatavilla oli mustan ja valkoisen lisäksi keltaisia, violetteja, turkooseja, sinisiä, vihreitä, oransseja, punaisia ja ruskeita.Jade oli kunnioitettu kivi monissa mesoamerikan kulttuureissa - ehkä sen vihreän, elämää symboloivan värin vuoksi.
Musta
Miksteekkien maailmankäsityksessä pohjoinen, kuolema ja musta yhdistettiin toisiinsa.Punainen
Meksikossa punainen on viestinyt rohkeudesta, seksikkyydestä ja hedelmällisyysestä. Muinais-Meksikon taiteessa punainen väri oli harvinainen, mutta kun sitä käytettiin, se yhditettiin aurinkoon, tuleen ja vereen. Mayoille punainen kuvasi itää, Meksikon ylämaan heimoille etelää.Miksteekki-intiaaneille värit näyttivät sosiaalisen aseman. Miksteekit suosivat pysyviä värejä ja käyttivät paljon mm. indigoa ja kokenillia. He myös viljelivät kokenillia taitavasti. Miksteekkien maailmankuvassa punainen yhdistyi itään, se liitettiin hedelmällisyyden kirkkauteen.
Sininen
Mesoamericassa sininen yhdistetään usein rituaaliuhraamiseen.Keltainen
Meksikossa kehäkukan keltainen väri (marigold yellow) on liitetty kuolemaan jo asteekkien ajoista lähtiuen - cempazuchitl=kuoleman kukka. Keltainen on vainajien vuosittaisen juhlapäivän väri - mutta ei suinkaan ainoa. Vainajien päivää vietetään vuosittain marraskuun ensimmäisenä päivänä. Sen kunniaksi valmistetaan erilaisia - yleensä värikkäitä - luurakokoristeita, hautausmaille viedään kynttilöitä ja ulos laitetaan ruokaa tarjolle kuolleita varten.Väriaineet ja pigmentit
Ennen espanjalaisten saapumista Meksikon alueen intiaaneilla oli käytössään laaja valikoima pigmenttejä. Alkuasukkaat valmistivat taitavasti sekä orgaanisia että epäorgaanisia pigmenttejä. Intiaanien keskinäisessä kaupankäynnissä (ennen espanjalaisten tuloa) tärkeimmät pigmentit ja värjäysaineet olivat kokenilli, indigo, maya-sininen ja annatto (Bixa orellana).Musta
Mustana pigmenttinä käytettiin pääasiassa hiiltä ja sen johdannaisia. Intiaaneilla oli käytössään myös hyvin paljon eurooppalaista rautagallusmustetta muistuttavaa nacazcolotl-mustetta.Meksikon alueen intiaanit käyttivät tammen äkämistä ja Caesalpinia coriaria -kasvin paloista valmistettua nacazcolotl -väriä (hyvin samantapaista kuin eurooppalainen rautagallusmuste) käytettiin maaliaineena, musteena ja värjäykseen. Sen väri vaihtelee mustasta tummanvihreään. Todennäiköisesti intiaanit valmistivat mustetta jo ennen espanjalaisten saapumista. Meksikolaiset kirjurit valmistivat mustaa väriä myös Pinus teocote -puun tuhkasta. Asteekit kutsuivat väriainetta nimillä tlilli ja tlillocutl. Sitä käytettiin myös värjäysaineena ja maaliaineena.
Punainen
Oranssia ja punaista saatiin luonnon rautaoksideista; arvostettu 'verenpunainen' oli jauhettu erityisestä hematiitista. Myös kokenillista valmistettiin substraattipigmenttiä. Luultavimmin intiaaneilla oli käytössään myös sinooperia ja punaista lyijyä, vaikkakaan niiden käytöstä ei ole varmaa tietoa.Annatto (Bixa orellana) on punaista, vaaleaa punaista tai keltaista värjäysainetta, jota valmistetaan annattopensaan kuivatuista siemenistä. Asteekit kutsuivat väriainetta nimellä achiotl. Annattoa on käytetty tekstiilivärjäykseen, maalipigmentteihin, kosmetiikkaan ja elintarvikeväreinä. Kokenillin rinnalla se on eniten käytetty punainen väriaine meksikolaisissa käsikirjoituksissa 1500-luvulla ja sitä ennen.
Sininen
Sinistä saatiin natriumsilikaatista ja alumiinisilikaatista sekä indigo-pohjaisesta mayasinisestä. Atsuriittia on löytynyt intiaanien kodekseista, Mayojen seinämaalauksista (sekä varhaisesta espanjalaisesta koloniaalitaiteesta).Vihreä
Vihreää saatiin kuparibikarbonaatista, eli (sinisestä) malakiitista. Luultavimmin intiaaneilla oli käytössään myös maavihreää, vaikka sen käytöstä pigmenttinä ei olekaan varmaa tietoa.Keltainen
Keltaisia saatiin okrista.Oranssi
Oranssia ja punaista saatiin luonnon rautaoksideista.Ruskea
Ruskeita saatiin okrista ja umbrasta.Pukeutuminen ja värjäys
Punainen
Meksikon alueella annatto-siemenet (Bixa orellana) tunnetaan nimellä achiote (asteekkien nimitys achiotl).Kokenilli (Dactylopius coccus (costa) -kirva) oli varsin suosittua väriainetta. Tinapuretuksella kokenillista saatiin kirkkaanpunainen väri silkkiin. Kokenillia käytetään edelleen Meksikon kansantaiteessa. Paitsi värjäysaineena, kokenillia käytettiin myös kosmeettisena väriaineena, maaliaineena (esim. käsikirjoituksien piirroksissa ja esineiden koristeluihin) ja myös lääkkeenä. Ennen espanjalaisten saapumista kokenillia viljeltiin laajalti läntisessä ja eteläisessä Meksikossa ja sillä käyty kauppa oli melko suurimittaista. Asteekkikuningas Montezuma keräsi osan veroista kokenillina.
Violetti, purppura
Väli- ja Etelä-Amerikassa purppuraiset huovat olivat tärkeä artikkeli. Mayoille purppura oli kuninkaiden väri [Lue lisää: mayat]. Karibian rannikolla on 'lypsetty' Purpura pansa (Purpura patula)- ja Concholepas peruvianus - kotiloita värjäyskäyttöön esihistoriallisista ajoista lähtien. Syvän purppuraa väriä valmistettiin eritoten Oaxacan, Michoacn Coliman ja Jaliscon rannoilla. Ajan myötä väristä tuli tärkeä etenkin miksteekeille ja nahuat-intiaaneille. Oaxacan alueen miksteekeille kotilopurppuralla on edelleen kulttuurista ja ekonomista merkitystä. Miksteekit värjäsivät suuret määrät puuvillaa purppuraiseksi ja myivät puuvillaan kaupunkien kutojille. Värjätystä puuvillasta valmistettiin mm. posahuancos -paitoja, joilla on uskonnollista merkitystä ja jotka liitetään hedelmällisyyteen ja kuolemaan.Sininen
Väli-Amerikan intiaanit saivat sinistä mm. Justicia spicger(a) -kasvista.Mm. miksteekit käyttivät indigoa (Indigofera). Prekolumbiaaninessa Meksikossa indigoa kutsuttiin mm. nimillä matlalli, texotli, oxoxovic ja pitzahoac.
Vihreä
Väli-Amerikan intiaanit saivat vihreää mm. Justicia spicger(a) -kasvista.