-

Värjäys: Alnus Lepät

[Alnus, Betulaceae]

[Betula alnus
englanti alder · saksa Erle; Bacherle, Eller, Holschenboom, Roterle, Rot-Erle, Schwarze Eller, Schwarzerle, Schwarz-Erle · ranska Aune; Aulne, Aulne commun, Aulne glutineux, Aulne noir, Aulne poisseux, Aune glutineux, Aune noir, Aune poisseux, Vergne, Verne; Erlenbaum, Ellernbaum; Elfen, Elfenboom (Gerarde 1597) · hollanti els · gaeli fearng · italia alno (Gerarde 1597) · (Petrus Crecentius:) Amedanus (Gerarde 1597)]

Ruskeat, punaiset; mustat, keltaisenharmaa (kuori), oranssi (juuret)

The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824)mainitaan lepälle useita eri käyttöjä. Sen mukaan lepän kuorta käyttävät niin värjärit ja nahan parkitsijat kuin kalastajatkin verkkojen värjäykseen. Sekä kuorella että nuorilla versoilla voi värjätä keltaista ja rautasulfaatin avulla harmaankeltaista. Kirjan mukaan maaliskussa poimituilla puunversoilla saa kanelinväristä, ja jos nämä versot kuivaa ja jauhaa, väri on vaaleanruskea. Tuoresta puusta saa tumman nuuskan väristä värjäysainetta ja norkoista vihreää. Lisäksi kirjan mukaan puun kuorta on käytetty mustien värien pohjustuksessa: kuparin, tinan, vismutin ja rautavitrillin kanssa on saatu aikaan syvää boue de Paris -väriä. (Boue de Paris oli muotivärisävy: Pariisin kadut olivat 1600-1700-luvuilla tunnettuja likaisuudestaan. Yksi kuvaus on, että katuja peitti ikäänkuin musta tahmea öljy. Kiiltävän musta aikansa muotiväri kääntyykin sananmukaisesti "Pariisin muta".)

Lönnrotin Flora Fennican (1860) mukaan lepän lehdistä saadaan erilaisia keltaisia sävyjä. Emäntälehden artikkelissa Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla. (10, 1908) mainitaan, että harmaa- ja tervalepän (Alnus incana ja alnus glutinosa) kuorista tulee keltasenharmaa väriä. Lehdet voidaan käyttää joko tuoreina tai kuivattuina. Maaliväriä voidaan valmistaa keittämällä lehtiä alunan kanssa. Pellervo-lehden Kotiwärjäyksessä -jutussa (1909) puolestaan neuvotaan värjäämään lepänlehdillä ruskeaa.

Joistakin leppälajeista on myös valmistettu tummansinistä murskatulla ja keitetyllä kuorella (ei kuitenkaan tiettävästi Euroopassa). Tosin, Kotitaide-lehden jutussa Vanhoja värjäystapoja vuodelta 1902 löytyy maininta siitä, kuinka lepänkuorilla ja sianpuolanvarsilla on värjätty rihmoja ja verkkoja mustansiniseksi.

Leppää on käytetty myös muiden puiden värjäämiseen. Sanomia Turusta -lehden artikkelissa Muutama sana Suomen maan puista vuodelta 1851 löytyy ohjeistus puuaineen värjäämiseen eebenpuun mustaksi lepän avulla.

Alnus acuminata Suippuleppä
Alnus acuminata subsp. acuminata, Alnus jorulliensis

[Etelä-Amerikan intiaanit aliso · ketsua (inkat) ramrash]

Suippuleppä kasvaa pääosin Väli-Amerikassa. Ecuadorissa puuta on käytetty mustaksi värjäämiseen.

Puun väriaineessa on suuret määrät luteoliinia, kversetiinia ja moriinia.

Puusta on saatu keltaista väriainetta (mm. Huancayossa, Etelä-Amerikassa). Boliviassa puun juurella on värjätty mustaa.

Alnus glutinosa Tervaleppä

Betula alnus
[englanti common alder, black alder, fearn · iiri fearno, fearna]

Kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa (napapiiriltä etelään), länsi-Aasiassa ja pohjois-Afrikassa.

Lepän kukinnoista saadaan vihreää väriä, oksista ruskeaa ja kuoresta punaista (aldine red, kelttien suosima punainen). Kuoresta saa myös keltaista väriä ja kuparin kera kellertävää harmaata ja mustaa. Tuoreesta puuaineesta saa vaaleanpunertavan keltaruskean värin. The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) mainitaan, että mustaa väriä saa rautasulfidin avulla. Samassa kirjassa mainitaan myös, että puusta saa hyvää piirustushiiltä.

Mustaksi värjäämiseen tervaleppää on käytetty mm. Irlannissa (kuori, kuparipuretus). Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905).

Kasvin lehtiä käytetään kaakkois-Euroopassa ja Turkissa nahan parkitsemiseen. Se luovuttaa nahkaan punaruskeaa väriä ja joskus myös aiheuttaa nahan halkeilun.

Lepän punertavaa puuta käytetään suhteellisen paljon puusepän töihin, mm. huonekaluihin, astioihin ja muihin puisiin esineisiin. Skotlannin ylämailla puu tunnetaan skotlantilaisena mahonkina (Scottish mahogany).

Tervaleppää on käytetty myös lääketarkoituksiin. Mm. kääreenä käytettyjen kuumennettujen lepänlehtien on uskottu parantavan reumatismia.

[...]Lepän tuhka on paljoa parempi waatteen pesuun ja saippuan tekoon kuin neulais-puista poltettu tuhka. Kuoret käytetään monenmoisiin mustan ja pruunin painamisiin (wärjäämiseen). Norrlannissa Ruotsinmaalla sekoitetaan kuoret wiilain lastuin kanssa, ja sillä painetaan kalanpyydykset ruskiaksi. Skooninmaassa kuoritaan tuoreita lepän osioa, liotetaan pari päiwää wedessä, kuiwataan sitten auringon walossa ja keitetään puolen päiwää, jonka jälkeen liemi siilataan kuorista erillensä; jänkä-rapaa sekoitetaan liemeen, joka keitetään, ja pannaan wärjättäwät tähän toiseen päiwään asti, sitte keitetään liemi uudestansa ja wärjättäwä pannaan wielä saamaan paremman mustan wärin. Että wärjättäwä mustuisi paremmin, niin sekoitetaan wäri-aineesen tahon suotaa. Lepän kuorilla, presiljalla ja wihtrillillä mustataan nahkoja. Lepän kuoret owat myös armolliset puun mustaksi painamiseen. Puu keitetään muutamat kerrat kuori-liemessä, kuiwataan wälillä, pannaan liemeen wihtrilliä ja keitetään uudestansa tässä liemessä puolen tiimaa, sitte kuiwataan, puleerataan puu ja walmiiksi kaluksi saatua woidellaan talilla. Jos senkaltainen puu syötetään ensin siewedessä ja sitten keitetään lepän kuori-liemessä, tulee se mustaksi kuin ebenholtsi. Lepän siemenet owat hywää ruokaa pienille häkeissä pidettäwille linnuille. Kirjoitus-läkin walmistukseen taidetaan käyttää kaläppelin siasta lepän nuppuja. [...]
Oulun Wiikko-Sanomia 18, 6.6.1857

Mustansiniseksi värjättiin rihmoja sekä verkkoja lepänkuorilla ja sianpuolanvarsilla. Ne kuivattiin ensin uunissa ja sitten keitettiin vedessä 3—4 tuntia. Sitten harattiin ne padasta pois ja pantiin veteen kuparivihtrilliä ja sitte verkot tai rihmat siihen kiehumaan vähäksi aikaa.
[Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902

Kirjassa The elements of materia medica and therapeutics (1854) tervaleppä mainitaan yhtenä puuna, josta valmistetaan hiiltä. Tosin, kirjassa ei mainita hiilen käyttöä kirjoitus- tai piirustushiilenä, vaan käyttö asejauheena (cannon, musket powder - hiili toimi ammuskuulan liukasteena.

Alnus incana Harmaaleppä

[hikiäisleppä
englanti grey alder, Eurasian white alder]

Kasvaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.

Keltaisen harmaa (kuori).
Keltainen (lehdet)

Eri tavoin valmistettuina erisävyisiä keltaisia. Lehdet voidaan käyttää joko tuoreina tai kuivattuina. On myös viitteitä siitä, että alunapuretteella lepästä saatua keltaista on käytetty myös maalivärinä.

Lönnrot määritteli lepän värjäyskäyttöön sopivaksi Flora Fennicassa 1860. Mainitaan myös yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellenin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Carl von Linne kertoi Flora Lapponica -kirjassaan (1773), että lappalaiset pureksiat punaista sisempää kuorta ja syljestä tulee punaista väriainetta.

Kuori sisältää parkkiainetta 10 - 15 % ja sitä on käytetty myös nahkojen parkitukseen. Harmaalepän lehtiä ja kuorta on käytetty myös lääkkeinä.

Alnus incana var. rugosa

[englanti speckled alder]

Navajot valmistivat puun kuoresta punaista värjäysainetta.

Potawatomi-intiaanit valmistivat lepän sisäkuoresta punaisia ja ruskeita väriaineita.

Alnus incana var. tenuifolia

[englanti mountain alder]

Navajot valmistivat kuoresta ruskeaa väriainetta. Lehdistä ja hedelmistä saadaan ruskeaa, keltaista ja vihreää.

Alnus incana var. virescens

[englanti black alder]

Navajot valmistivat puun kuoresta punaista värjäysainetta.

Alnus rhombifolia

[englanti white alder, mountain alder]

Puu kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan länsiosissa. Mm. jurok-intiaanit värjäsivät puun kuorella korejaan.

Alnus serrulata, Alnus rubra

[englanti red alder, smooth alder, hazel alder]

Kasvaa mm. Pohjois-Amerikan länsirannikolla ja Australiassa.

Tekniikasta riippuen puusta saadaan värejä mustasta ruskeaan ja oranssinpunaisiin. Aboriginaalit ovat värjänneet kasvilla puuta, villaan, höyheniä ja hiuksiaan. Väriä on käytetty myös ihomaalina.

Alnus viridis, Alnus crispa

[englanti sitka alder, geen alder, mountain alder]

Secwepemcit käyttivät usein kasvia valmistaakseen punaruskeaa värjäysainetta. Joskus kuorta sekoitettiin marjoihin, jolloin saatiin tummaa purppuraa. Mustaa väriä valmistettiin keittämällä kuorta murskattujen rautamalmien kanssa.

Nimet

Leppää tarkoittava englanninkielinen sana alder tulee vanhan englannin "päällikköä" tarkoittavasta ealdor.

Historia

Puu esiintyy usein kelttiläisissä kansantaruissa. Kelteille leppä (fearn) oli "keijujen" tai henkien puu, josta valmistettiin myös vihreää värjäysainetta.

Washingtonin alueen intiaanit sekoittivat pureskeltua lepän kuorta ja lohen mätiä saadakseen kirkkaanpunaista. Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat lepästä myös ruskeaa värjäysainetta.

Lähteitä / lukemista
Gerarde, John The Herball or Generall Historie of Plantes. John Norton, Lontoo 1597.
Green, Thomas The Universal Herbal, Caxton Press, Liverpool 1824.
Kontturi, Hulda Luonnonväreillä värjäämisestä. Pellervo-seura. Yhteiskirjapaino osakeyhtiö. Helsinki 1945.
Packer, Thomas The Dyer's Guide; Chapter V. On Dyeing Silk And Cotton Black, &c. Sherwood, Gilbert, And Piper, Lontoo 1830
Pereira, Jonathan The elements of materia medica and therapeutics. Longman, Brown, Green, and Longmans, Lontoo 1854
Virtaranta, P Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 130: Lyydiläisiä tekstejä II. 1963
Warg, Cajsa Hielpreda...; Färgbok - Andra boken. Tukholma 1790.
The British Cyclopaedia. Volume VI. Natural history. ABA to CET. WM. S. Orr and Co., Amen Corner, Paternoster Row, Lontoo 1838.
Dictionarium Polygraphicum: Or, The Whole Body of Arts Regularly Digested. Lontoo, 1735
Muutama sana Suomen maan puista, Sanomia Turusta 6, 18.3.1851
Suomalaisia luonnonvärireseptejä lankoja varten, Kotitaide 4, 1902
Vanhoja värjäystapoja, Kotitaide 6, 1902
Luonnonväri-reseptejä, Kotitaide 6, 1903
Kasviaineilla värjäämisestä, Emäntälehti 2&3, 1904
Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla, Emäntälehti 10, 1908
Kotivärjäyksestä, Pellervo 9, 1909
Kasveilla värjääminen, Vakka-Suomi 81, 27.7.1916
Kaswien käyttäminen wärjäämiseen, Tyrvään Sanomat 33, 17.8.1916
Något om växtfärgning, Västra Finland 77, 16.8.1917
Mustan värjäyksestä suomudalla, Käsiteollisuus 1, 1919
Värjäysohje mustille villalangoille, Käsiteollisuus 5-8, 1920
Kotitalouskeksintöjä, Pellervo 5, 1922
Växtfärgning, Västra Finland 70, 26.6.1926; myös Syd-Österbotten 52, 10.7.1926