Värjäys: Berberis Happomarjat

[Berberidaceae]

Happomarjapensaisiin kuuluu useita eri kasveja. Suurin osa niistä sisältää runsaasti tanniineja tai keltaista berberiiniä.

Berberis aquifolium Lännenmahonia

Berberis brevipes, B. pinnata; Mahonia aquifolium, M. brevipes, M. diversifolia, M. latifolia, M. moseri, M. moseriana, M. murrayana, M. pinnata, M. undulata; Odostemon aquifolius, O. brevipes, O. nutkanus
[englanti oregon grape, holly-leaved barberry, mountain grape; Yhdysvallat tall Oregon grape · ruotsi mahonia · tanska mahonie · norja mahonie · saksa ganzblättrige Mahonie, gewöhnliche Mahonie, Mahonie, stechdornblättrige Mahonie · hollanti mahonie · ranska faux-houx, mahonia faux houx, mahonia à feuilles de houx, mahonia à feuilles épineuses, mahonie, mahonie faux-houx, mahonie houx, mahonie à feuilles de houx · italia maonia, maonia comune · espanja mahonia, uvas de Oregón · unkari kerti mahónia · puola mahonia pospolita · tsekki mahónie cesmínolistá · slovakki mahónia cezmínolistá · venäjä магония падуболистная]

Laji.fi-sivusto antaa latinalaiseksi lajinimeksi Mahonia aquifolium, mutta liki kaikkien muiden kasvitietokantojen mukaan nimi on Berberis aquifolium.

Lännenmahonia kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Lounais-Kanadasta Pohjois-Kaliforniaan, mutta on levinnyt myös paikoin Pohjois-Amerikan itärannikkoa sekä Eurooppaan ja Aasian länsiosiin.

Lännenmahonian suurempien varsien sisäkuoresta ja juuresta saadaan keltaista väriainetta, myrkyllistä alkaloidia, berberiiniä. Kasvin marjoista saa violettia heikkolaatuista väriainetta. Navajot valmistivat kasvin juurista keltaista. Kalifornian alkuperäiskansat värjäsivät kasvista saatavilal väreillä korejaan.

Berberis aristata

Berberis chitria; B. bussmul, B. ceratophylla, B. coccinea, B. coerulescens, B. gracilis, B. grasillima, B. macrophylla, B. serratifolia, B. sikkimensis, B. umbellata, B. undulata
[englanti darlahad, indian barberry, nepal barberry, ophthalmic barberry, tree turmeric · saksa begrannter Sauerdorn · tamili mara manjal மரமஞ்சள் · hindi dāruhaldhi, citra · chutro, korshuen, rusot, sumba]

Kasvualue ulottuu Himalajalta Etelä-Tiibetiin ja Keski-Intiaan. Koko kasvi sisältää runsaasti tanniinia. Happopensaan kukat sisältävät mm. kversetiiniä ja rutiinia. Happopensasta käytetään sekä värjäykseen että nahan parkitsemiseen. Käytetään mm. tiibetiläisten mattojen värjäyksessä.

Berberis darwinii Chilenhappomarja

Berberis costulata, B. knightii, Mahonia knightii
[englanti Darwin's barberry, Darwin's berberis · ruotsi darwinberberis · saksa Darwins Berberitze, Darwins Sauerdorn · ranska vinettier de Darwin · venäjä барбарис Дарвина · michay, calafate, quelung]

Chilenhappomarja on noin kolmen metrin korkuinen ikivihreä pensas. Se kasvaa luontaisesti Etelä-Chilessä ja Argentiinassa, mutta on levinnyt myös Australian kaakkoisosiin, Tasmaniaan, USA:n länsirannikolle sekä Brittein saarille. Kasvin kuvasi ensimmäisen kerran Charles Darwin vuonna 1835. Kasvin marjat ovat syötäviä, mutta hyvin happamia. Chilen ja Argentiinan asukkaat käyttävät samoja nimityksiä, michay ja calafate myös toisesta alueella kasvavasta Berberis-kasvista, reunushappomarjasta (Berberis microphylla).

Kuoresta ja juurista saadaan keltaista väriä.

Berberis fremontii

Alloberberis fremontii, Mahonia fremontii, Odostemon fremontii
[englanti Frémont's mahonia, Fremont barberry]

Noin nelimetriseksi kasvava pensas esiintyy Pohjois-Amerikan lounaisosissa.

Navajot värjäsivät sen varresta ja juurista saatavalla keltaisella värillä peuran nahkoja. Zunit käyttivät murskatuista marjoista saatua violettia väriainetta ihonsa värjäämiseen seremoniatarkoituksissa. Käytetty myös kuitujen värjäykseen.

Berberis holstii

Berberis grantii, B. petitiana, B. tinctoria
[malawi kayunga · somali odxantool · Kikuyu mukekenye, kamukurui · Kamba muthundi, marakwet, kipsoroin · Maa olekikuuni · Meru murage · Shambaa kilasho · yeset af, gewo, zinkila]

Noin kolmimetriseksi kasvava pensas esiintyy luontaisesti itäisessä Afrikassa ja Arabian niemimaan kärjessä. Happomarjapensaan paksuimpien versojen sisäkuoresta ja juurista saadaan keltaista väriainetta. Kasvin syötävistä marjoista saadaan huonolaatuista violettia väriainetta.

The British Cyclopaedia -tietosanakirjassa (1838) kasvi tunnetaan nimellä Berberis tinctoria.

Berberis integerrima

Berberis turcomannica var. integerrima, B. vulgaris var. integerrima
[venäjä Барбарис цельнокрайний]

Happomarja kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Keski-Aasiassa, alueella, joka ulottuu Pohjois-Irakista Kiinan Xinjiangiin ja Afganistaniin.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) kerrotaan, että happomarjan marjoja ja juuria käytetään villan värjäykseen punaiseksi, violetiksi, keltaiseksi ja ruskeaksi. (Otaksuttavasti marjoista saadaan punaisia ja violetteja ja juurista keltaisia ja ruskeita.)

Berberis microphylla Reunushappomarja

Berberis buxifolia; B. antucoana, B. barilochensis, B. cristata, B. cuneata, B. dulcis, B. heterophylla, B. inermis, B. magellanica, B. marginata, B. minor, B. morenosis, B. parodii, B. pygmaea, B. rotundifolia, B. spinosa, B. tricuspidata
[englanti box-leaved barberry, Magellan barberry · saksa buchsblättriger Sauerdorn, Kugelsauerdorn · hollanti palmboomberberis · ranska vinettier à feuilles de buis · espanja Chile calafate, michay · venäjä барбарис мелколистный, барбарис разнолистный · aymara? chchejche]

Reunushappomarjaa kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikan eteläkärjessä: Chilessä ja Etelä-Argentiinassa, mutta se kasvaa istutettuna myös Britteinsaarilla. Chilen ja Argentiinan asukkaat käyttävät samoja nimityksiä, michay ja calafate myös toisesta alueella kasvavasta Berberis-kasvista, chilenhappomarjasta (Berberis darwinii).

Reunushappomarjan paksuimpien versojen sisäkuoresta ja juurista saadaan keltaista väriainetta. Kasvin syötävistä marjoista saadaan huonolaatuista violettia väriainetta.

Kasvia on käytetty keltaisen värin värjäykseen sen luontaisilla kasvualueilla.

Berberis nervosa

Mahonia nervosa, M. glumacea, Odostemon nervosus; Berberis glumacea, B. nervosa, B. pinnata
[englanti dwarf Oregon grape, cascade barberry, cascade Oregon-grape, dull Oregon-grape; water holly]

Happomarjapensaan esiintymisalue on Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Sen paksuimpien versojen sisäkuoresta ja juurista saadaan keltaista berberiiniä. Kasvin syötävistä marjoista saadaan huonolaatuista violettia väriainetta.

Mm. Kalifornian alkuperäiskansat ovat värjänneet korejaan kasvista saatavalla värillä.

Berberis repens

Berberis aquifolium subsp. repens, B. aquifolium var. repens, B. nana, B. repens var. macrocarpa, B. repens var. rotundifolia, B. sonnei; Mahonia repens (var typica, var macrocarpa, var rotundifolia, var scopulatilis, f. subcordata), M. rotundifolia, M. sonnei, Odostemon repens
[englanti creeping barberry, creeping grape holly, creeping mahonia, low Oregon-grape, creeping Oregon-grape · saksa kriechende Mahonie]

Happomarjapensas kasvaa luontaisesti Yhdysvaltain länsiosissa ja Kanadan lounaisosissa. Euroopassa sitä tavataan tulokaskasvina Saksassa ja Unkarissa. Sen paksuimpien versojen sisäkuoresta ja juurista saadaan keltaista berberiiniä. Kasvin syötävistä marjoista saadaan huonolaatuista violettia väriainetta.

Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat ovat värjänneet kasvin keltaisella värillä vaatteitaan ja valmistamiaan koreja.

Berberis rigidifolia

Berberis densa, B. discolor, B. globosa
[englanti rigid barberry ·espanja (Kolumbia) espino, espina de oro, espuelo, quilache, tachuelo, uña de gato, arrasquillo, chinia, espuela; (Ecuador) espuelas kasha; (Peru) palo amarillo]

Happomarjapensas kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikassa Kolumbian ja Venezuelan alueella. Sen juuria on käytetty puuvillan ja villan keltaiseksi värjäämiseen.

Berberis sibirica Siperianhappomarja

Berberis altaica, B. borealisinensis, B. sibirica var. glauconigrescens, B. sibirica f. subintegerrima, B. xinganensis
[englanti Siberian barberry · ruotsi sibirisk berberis · saksa sibirischer Sauerdorn · ranska vinettier de Sibérie · venäjä Барбарис сибирский]

Siperianhappomarja kasvaa alkuperäisenä ja luonnonvaraisena Keski-Aasiasta Etelä-Siperiaan ja Pohjois-Kiinaan. Kasvi sisältää myrkyllistä keltaista alkaloidia, berberiiniä.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) mainitaan, että siperianhappomarjan juurella värjätään villaa ja silkkiä kirkkaankeltaiseksi ja (ilmeisesti rautapuretuksella) tuhkanharmaaksi.

Berberis vulgaris Ruostehappomarja

Oxyacantha saleni, Oxalis arboria, Spina acida
[englanti European barberry, (common) barberry, pipperidge bush · gaeli barbrag · ruotsi berberis, surtorn · tanska almindelig berberis · norja berberiss · saksa Berberitze, Gewöhnliche Berberitze, Agendorn, Beerdorn, Bettlerdorn, Bubenstrauch, Dornholz, Dornstrauch, Dreidorn, Dreifaltigkeitsdorn, Erbselbeere, Erbstell, Essigbeere, Essigdorn, Essigscharf, Essigträuble, Farbholz, gemeine Berberitze, gemeiner Sauerdorn, Hecken-Sauerdorn, Heckenberberitze, Heilandsdorn, Kuckucksbrot, Paisselbeer, Saurich, Sauerdorn, Saurachdorn, Spießdorn, Spitzbeerli, Weinäugleinstrauch, Zitzenbeere, Zitzerlstrauch · hollanti zuurbes · ranska agrivoutat,agrivoutier, berbéris, berbéris commun, épine-vinette, épine-vinette commune, oseille des bois, pisse-vinaigre, vinaigrette, vinettier · oksitaani agràdela, bedelhét, bidoulère, bignete, bugràne · italia berbero, crespino, crespino comune · espanja acetín, agracejo, agracillo, agrazón, alarguiz, arlo, berbero, bérbero, coralet, espino cambrón, tapaculo, vinagrera · aragonia agracejo, azota-cristos, engracietas, graceteras, sopetas de pastor, vinagreras · baski berberis arrunta, berberisa, saparlarra · katalaani coralet · galitsia arleira, berberiz, herba dos mendigos · portugali bérberis, espinheiro-vinhedo, uva-espim · viro harilik kukerpuu · unkari sóskaborbolya, sóskafa · kreikka ξαγκαθιά · romania dracilă · albania mylqinë, mëlqinja e rëndomtë · turkki kızıl karamuk · lätti parastā bārbele · liettua paprastasis raugerškis · puola berberys zwyczajny · tsekki dřišťál obecný · slovakki dráč obyčajný · sloveeni nacadni češmin · kroaatti obična žutika · bulgaria обикновен кисел трън · serbia обична пимширика · ukraina барбарис звичайний, барбарис східний · venäjä барбарис обыкновенный]

Ruostehappomarja menestyy luonnonvaraisena pohjoisella pallonpuoliskolla ja Andeilla. Oksien sisäkuori ja juurten kuori sisältävät myrkyllistä keltaista alkaloidia, berberiiniä. Sen juuret ja kuoret sisältävät myös polyfenoleja ja tanniineja; lisäksi kasvi sisältää protoberberiinialkaloidia berbamiinia, väritöntä alkaloidia oksyakantiinia ja protoberberiinialkaloideja kolumbamiimia ja palmatriinia, jotka voivat vaikuttaa sävyihin.

Pehr Kalmin tutkielmassa Förtekning på någre Inhemska Färge-gräs (Kongliga Vetenskaps-Academiens Handlingar, Oct. Nov. Dec. 1745) neuvotaan värjäämään keltaista juurilla: ensin tuoreista juurista poistetaan kuori, jonka jälkeen niitä keitetään, ennenkuin villalangat laitetaan yhdessä juurten kanssa veteen. Myös Uren kirjassa A Dictionary of Arts, Manufactures, and Mines [...] (1847) mainitaan, että juurista saadaan keltaista väriainetta.

Palmstruchin kasvikirjassa (1803) ruostehappomarja on listattu hakemistossa yhtenä värikasveista. Kirjassa kerrotaan, että puolalaiset keittävät sisäkuorta alunan kanssa ja värjäävät sillä nahkaa oranssiksi, ja saffian-nahkaa voidaan valmistaa näin lipeän avulla. Vihreää nahkaa valmistetaan värjäämällä ensin kuoren keitteellä ja kastamalla sitten indigoon useita kertoja. Kirjasarjan toisen osan täydennysosassa lisätään, että juuren ja oksien kuorilla voi värjätä villaa keltaiseksi, ja jos peurannahkaa hierotaan happomarjamehuun kastetulla villapalalla, se saa kauniin kiillon. Samasta mehusta voi valmistaa kirkkaanpunaista mustetta alunan avulla.

Myös The Universal Herbal -kasvitietosanakirjassa (1824) mainitaan, että Puolassa ruostehappomarjalla värjätään nahkaan hieno keltainen väri ja että kasvin varren sisäkuoresta saatavalla keltaisella värillä voi alunan avulla värjätä pellavan kauniin keltaiseksi.

Skotlannissa ja Irlannissa juuria on keitetty lipeässä villavärin valmistamiseksi.

Mainitaan yleisenä suomalaisena värjäskasvina Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905). Marjoista ja lehdistä saa kirkkaankeltaista (Hellenin oppaan mukaan himmeänkeltaista; täydennetyssä vuoden 1919 painoksessa sanotaan lisäksi, että kuoresta ja juurista saadaan voimakkaampaa väriä). Emäntälehden artikkelissa Värjääminen kotimaisilla kasviaineilla. (10, 1908) kirjoitetaan: Sisältää himmeänkeltasta väriä. Siitä kerätään ainoastaan nuoret latvat, ennenkuin pensas puhkee kukkaan. Käytetään ainoastaan tuoreena.

The Natural Organic Colouring Matters -kirjan (1918) mukaan ruostehappomarjasta valmistettua väriainetiivistettä oli vielä "jonkin aikaa sitten" (eli 1900-luvun alussa?) myynnissä nimellä Barberry extract, jota käytettiin silkin ja nahan värjäämiseen, mutta kirjan ilmestymisaikaan tiivistettä ei ollut myyty enää vähään aikaan ja tekstissä sitä pidetään vanhentuneena tuotteena. Kirjassa mainitaan, että ruostehappomarjalla voi värjätä silkkiä ja villaa heikosti happamassa liemessä, mutta nahan värjääminen tarvitsee tanniini-antimoni-puretuksen.

Siperian Altain värikasveja käsittelevässä kirjassa (Королюк, 2003) mainitaan, että ruostehappomarjan juurella voidaan värjätä nahkaa, silkkiä ja villaa kirkkaankeltaiseksi ja violetiksi. (Violetin värjäämiseksi on ohje artikkelissa Федоров Ан.А., Розен Б.Я.: Красильные растения СССР, kirjassa Растительное сырье СССР; en ole vielä löytänyt artikkelia.)

Ruostehappomarjan marjat sisältävät antosyaaneja, joista saadaan pH-arvoa muuntelemalla kestämättömiä punaisia, sinisiä ja violetteja värejä. Marjoissa on eniten delfinidiinin, mutta myös syanidiinin, petunidiinin, pelargonidiinin ja malvidiinin 3-O-glugosidia. Lisäksi marjoissa on fenolihappoja ja flavonoideja.

Pavlov huomauttaa Neuvostoliiton luonnonvaraisia hyöty- ja teollisuuskasveja käsittelevässä kirjassaan (1942), että marjamehusta valmistettavaa punaista väriainetta ei tule käyttää kankaiden värjäämiseen, koska se "reagoi herkästi ympäristöön".

Ranskassa ruostehappomarjaa on käytetty 1600-luvulla myös ruoan punaiseksi värjäämiseen.

Muuta

Bhutanissa Berberis- suvusta saatavat väriaineet ovat yleisimpiä värjäyskäytössä. Tiibetiläisiin mattoihin Berberis-marjasta (skyer-pa) on saatu vaaleankeltaista ja kirkkaankeltaista.

Liki kaikki suvun kasvit ovat olleet tärkeitä lääkekasveja.

Ohjeita

Alina Hellénin oppaassa Neuvoja kotiwärjäykseen kaswiaineilla (1905/1919) neuvotaan: Siitä kerätään ainoastaan nuoret latwat, ennenkuin pensas puhkee kukkaan. Säilytetään ainoastaan tuoreena. Kirjasessa happomarjoista neuvotaan valmistamaan himmeänkeltaista alunan kanssa.

Home dyeing with natural dyes -kirjassa (1935) on värjäysohjeita Berberis-suvun kasvijuurille. Ohjeissa puhutaan yleisesti suvun kasveista, mutta englanninkielinen nimi on hollygrape tai Oregon grape; kirjan mukaan sen juurista saa villaan vaaleanrusehtavia värejä, joilla on kohtalainen värinkesto, mutta puuvillaa värjätessä värit eivät ole pitäviä.