Afrikka

[katso myös: värinimiä afrikkalaisissa kielissä, Egypti, arabit ja pohjoinen Afrikka, berberit, islam]


Afrikan mannerta pidetään nykyihmisen alkukotina.

Afrikan mantereella puhutaan satoja, jollei tuhansia kieliä. Monessa maassa virallisena kielenä on vanhan valloittajamaan kieli (englanti, ranska, portugali), mutta puhekielenä useita heimokieliä. Monissa kielissä on nimet samoille väreille ja sävyille kuin länsimaisessakin ajattelussa, mutta joissakin kielissä ei ole ollut tarvetta enemmälle. Mm. liberialaisessa bassa-kielessä on vain kaksi väritermiä (ziza vaaleille sävyille ja hui tummille sävyille); kolmen väritermin kieliä ovat mm. Zimbabwessa puhuttu shona ( cipswuka -sävyt violetista siniseen ja punaisesta oranssiin, citema - vihreät ja siniset ja cicena - keltaiset ja vihreät) ja länsi-afrikkalainen bambara (blema - punertavat ja ruskeat sävyt, dyema - valkoinen, beige, luonnonvalkoinen ja fima - tummanvihreä, indigo, musta). Väritermien vähäisyys ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö värejä nähtäisi tai tunnistettaisi: afrikkalainen kulttuuri on yleisesti ottaen hyvin värikästä.

Muutamassa afrikkalaisessa kulttuurissa värit ovat saaneet nimityksensä vaaleutensa, tummuutensa tai kirkkautensa mukaan. Vaaleisiin sävyihin kuuluvat yleensä valkoisen lisäksi vaalea purppura, sininen, vihreä, vaaleanpunainen, ruskea, keltainen ja harmaa; tummiin väreihin kuuluvat samojen värien tummat sävyt; kolmas väriryhmä sisältää kirkkaat värit kuten punaiset (ei kuitenkaan punaisen synonyymi), keltaiset, oranssit jne.




taide
parantaminen
heimoja & kansoja: bushmannit, zulut, abaluhyiat, hottentotit, bambarat, dogonit, ndebelet; Tansania, Kenia, Etiopia, Transvaal, Namibia, Kongo, Kamerun
värit (väriaineet ja pigmentit, symboliikka)
pukeutuminen ja värjäys
ehostus, kosmetiikka

Taide

Afrikkaa pidetään nykyihmisen alkukotina. Afrikassa luolataidetta on vain vähän (kuten luoliakin), mutta kalliomaalauksia on paljon. Aikoinaan Sahara oli varsin vehreä alue ja Saharan vuoristoalueelta tunnetaan yli 30 000 luolamaalausta ja -kaiverrusta. Joissakin paikoin Afrikkaa kivikautinen kuvaustapa on säilynyt.

Pohjois-Nigerian alueelta on löydetty ns. Nokin kulttuurin terrakottaveistotaidetta (n. 250 eaa).

Parantaminen

Sangoma (shamaani) on keskeinen hahmo Etelä-Afrikassa. Edelleenkin suuri osa ihmisistä kysyy tietoa shamaanilta länsimaisen lääkärin lisäksi - tai sen sijaan. Suurin osa antropologeista on erottanut toisistaan 'neuvojat', joihin esi-isät ottavat yhteyttä ja jotka saavat neuvoja toisesta ulottuvuudesta sekä 'tohtorit, parantajat', jotka lääkitsevät rohdoin, eivätkä ole yhteydessä tuonpuoliseen. Monet sangomat ovat ennenkaikkea neuvojia, mutta monet heistä hallitsevat myös lääkinnän taidon. Shamaaneilla on monta tehtävää, mutta päätehtävä on parantaa ja suojella. Keskeistä shamaanien parannustavoille on värisymboliikka. Lääkkeiden symboliset värit ovat musta (mnyama; viittaa usein pimeyteen, yöhön, vaikeuksiin, vaaraan), valkoinen (mhlophe; viittaa puhtauteen, menestykseen ja terveyteen) ja punainen (bomvu; yhdistävä, muutoksen väri). Parannusriitti alkaa vastamyrkyllä (musta), jota seuraa siirtyminen ja muuttuminen (punainen) ja lopulta potilaan vahvistaminen (valkoinen).

Heimoja ja kansoja

Saharan pohjoispuolella asuu pääasiassa vaaleaihoisia ihmisiä, joiden enemmistö on kielensä perusteella haamilaista, mutta sekoittuminen seemiläisiin arabialaisiin on ollut voimakasta. Saharan eteläpuolisko on 'mustaa afrikkaa', joka jakautuu kielialueeltaan 'sudanilaisiin' (2/3) ja bantukieliin (1/3). Afrikassa on valtavasti pieniä heimoja ja lukuisia kieliä. Pohjoisesta Afrikasta löytyy kristittyjä kopteja, mutta islamilaisuus vallitsee päiväntasaajalle saakka. Afrikassa on paljon luonnonuskontoja.

Abaluhyiat käyttävät riiteissään vain valkoisia eläimiä ja lintuja - valkoinen on heille pyhä väri.

Akambat eli kambat on Keniassa elävä bantuheimo, elää maanviljelyksellä ja karjanhoidolla.

Akka on keskiafrikkalainen kääpiökansa.

Bushmannit (Kalahari) eli sanit ovat afrikkalainen kansa, joka yhdessä hottentottien kanssa muodosti Etelä-Afrikan alkuperäisväestön. He ovat käyttäneet hematiittia tai bolusta punaisen ja ruskean saamiseen, sinistä on saatu raudasta. Muita värejä ovat keltaokra, sinkkivalkoinen ja hiilimusta.

Hottentotit ovat bushmannien pienikokoinen sukulaiskansa. Molemmat kuuluvat khoisiin. Muita kääpiökansoja ovat mm. babinga-, akka- ja efkansat.

Bambarat uskovat vaatteen (ja sen värin) lisäävän käyttäjänsä energiaa ja suojelevan vaaraa ja pahaa vastaan. Bambarojen kertomuksen mukaan puuvillan ja kehräämisen keksi vanha nainen Nyfladyan. Bambaroiden vaatteet olivat valkoisia ja Nyfladyan alkoi etsia jotain, jolla väriä ('valoa' - miehet tunsivat kääriytyvänsä valoon pukeutuessaan) voisi jäljitellä muuallekin ja hän löysi valkoista maata, joka muodosti valkoistsa väriä, kun sitä sekoitti veteen ja antoi kuivua. Hän ehdotti kyläläisille majojensa pesemistä värillä. Myöhemmin huomattiin, että 'vaivaisten haudoista' saatiin toista valkoista, jolla pestiin tärkeiden ihmisten majat. Vielä myöhemmin huomattiin, että kalsinoituneista jokisimpukoista saatiin kaoliinia parempaa valkoista. Simpukankuorista saatiin myös uutta valkoista värjäysainetta (guala muru, simpukankuorijauhe), joka on edelleen käytössä.
Bambarat liittävät punaisen keramiikkaan ja raudan pakottamiseen. Tarinan mukaan sepät keksivät punaisen värjäysaineen yrittäessään imitoida sateenkaaren ja tulen väriä. He hankasivat yhteen kahta kiveä ja samalla kostuttivat niiden pintoja. Myöhemmin väriä alettiin valmistaa sekoittamalla murskattuja kolapähkinöitä (Cola) veteen, sekä liottamalla sorghum-kasvin (Sorghum) lehtiä vedessä.
Musta värjäysaine keksittiin, kun maanviljelijöiden vaatteet mustuivat työssä. Vaatteet upotettiin kokonaan mustaan mutaan ja vaikutusta tehostettiin sekoittamalla erään kasvin kukintoja mutaan. Kiiltoa lisättiin akaasia hedelmillä. Legendan mukaan sarakol-nainen keksi menetelmän - ja edelleen sarakolt ovat mestarivärjäreitä.

Norsunluurannikolla asuva baule-kansa on kuuluisa puuveistoksistaan ja heidät tunnetaan myös vaatetuksestaan. Heillä on ollut yhteinen historia Ghanan ashante-kansan kanssa 1600-luvun alkuun saakka ja vaikutteet näkyvät baulien tekstiilikuvioinnissa. Vaikka nykyään aiemmin käytetyt kasvivärit ovatkin pääosin korvautuneet synteettisillä väreillä, indigo pitää pintansa.

Danakilit eli afarit ovat kansanryhmä Itä-Etiopiassa ja Djiboutissa. Heidän kielensä on sukua arabialle. Muslimeja. Aiemmin pelättyjä sotureita.

Bambaroiden ja dogonien tarinoiden mukaan ennen maailman syntyä oli vain 'yö', jossa sekoittuvat kaikki: tuli, maa, ilma, vesi; musta, valkoinen, punainen...

Dogonit käyttävät punaista rituaalinaamioissa ja vaatteissa. Valkoinen symboloi taivaallisen isän hedelmällisyyttä, punainen elämän antavan äitimaan verta. Kosmoksessa, jossa nämä voimat ovat, punainen on välttämättön väri maailmankaikkeuden luomiseen ja kuoleman ja uudelleensyntymän tapahtumiseen.

Joidenkin bantuheimojen mukaan ihmiset 'tuonpuolisessa', 'taivaassa', ovat valkoisia; myös taivas on valkoinen. Mitä valkoisempi lapsi on syntynyt, sitä siunatumpi. Vastasyntynyttä lasta verrataan saveen: se on valkoinen ja pehmeä. Lasta ei heti pidetä oikeana ihmisenä, koska se ei vielä kuulu tähän maailmaan, eikä myöskään sen kuolemaa surra. Ensimmäiset vuodet lapsi pysyy 'valkoisena' ja tämän ajan kuluessa häntä pyritään vahvistamaan erilaisin riitein. Kovettuessaan ja oppiessaan sosiaaliset tavat ja elämän lapsesta tulee 'punainen', kestävämpi 'poltettu saviastia'.
Amakosat (Ama-Xosa) ovat Transkein alueella asuva bantukansa.
Bangalat - afrikkalainen bantuheimo Kongo- ja Ubangijokien välillä. Harjoittavat maanviljelyä ja kalastusta.
Betsuaanit on eteläafrikkalainen bantuheimo, joka muodostaa Botswanan väestön enemmistön.
Chaggat ovat Tansanian ja Kenian välisellä rajaseudulla asuva bantukansa.
Fangit, fanit on bantukansa Keski-Afrikassa (Gabon, Kamerun, Päiväntasaanjan Guinea).
Hererot on namibialainen bantuheimo.
Kafferit on Afrikan eteläosan bantuheimojen (zulut, xhosat, swazit, swanot) yhteisnimitys, nykyään käytössä vain Etelä-Afrikassa.
Kikujut ovat Kenian suurin bantukielinen kansanryhmä. Olivat pitkään maan politiikan johtava ryhmä.
Thongat ovat bantukieliin kuuluvaa kieltä puhuva kansa Kaakkoi-Afrikassa. Noin miljoona.
Zandet (azande el niam-niam) on zairelainen bantukansa, joka on sekoittunut haamilaisten kansojen kanssa.


Sademetsien vanhoja kansoja ovat mm. bakoko-, mangbetu-, bakongo- ja bakuva-kansat.

Zulujen (bantukansa Etelä-Afrikan itäosissa) helmikorujen väreillä ja väriyhdistelmillä oli ennen omat merkityksensä ja niitä käytettiin sanomien eteenpäinviemiseen, mutta nykyään korut ovat lähinnä koristeita ilman sen syvempää merkitystä.
Zulumiehet käyttävät pukeutumisessaan paljon eläinten nahkoja. Nuorella zuluneidolla on yllään vain ruohohame. Nainut nainen peittää koko vartalonsa sen merkiksi, että hänet on jo varatttu. Hän pitää yllään paksua lehmännahkapaitaa, joka on käsitelty hiilellä ja eläimen rasvalla. Paidan päällä hän usein pitää toista, valkoista, mustaa tai punaista vaatetta.

Masait on paimentolaiskansa, joka asuu Etelä-Kenian ja Pohjois-Tansanian aroseuduilla. Keskimitaltaan maailman pisin kansa on tunnettu värikkäästä pukeutumisestaan. Masait yhdistävät mustan värin sadepilviin - musta on elämän ja hyvinvoinnin symboli.

Haamilaisiin kansoihin kuuluvat mm. berberit, bedzat, egyptiläiset, gallakansat, somalit, tuaregit, masait jne. Osa Etiopian väestöstä (agaut) on haamilaista alkuperää. Suurin osa etiopialaisia on 'abessinialaisia', haamilaisten alkuasukkaiden ja maahan muutaneiden seemiläisten jälkeläisiä. Amharat on seemiläis-haamilainen kansanryhmä Etiopiassa.

Länsi-Afrikan joruboille Obatala on ihmisten luoja (muotoilija), jonka tunnusväri on valkoinen. Hänelle pyhitetyt alttarit koristellaan kalkilla tai murskatuilla munankuorilla valkoisiksi ja indigolla siniseksi maalatuissa ihmishahmoilla. Jorubien papittarille alttarien ja pyhäkköjen seinien maalaus on ollut yksi osa rituaalia. Usein transsissa maalatut kuvat ovat värikkäitä ja moniulotteisia. 1900-luvun alussa jorubat saivat eurooppalaisia vaikutteita, joiden mukana tuli ns. 'maalaustelinemaalaus', irrallisten taulujen maalaaminen. Etenkin miehet alkoivat maalata jorubojen myyttejä, historiaa ja päivittäisen elämän kuvauksia.
Afrikassa etenkin länsiafrikkalaiset jorubat ovat kuuluja indigosinisellä estovärjätyistä adire-kankaistaan. Indigoa viljeltiin ukkosenjumalan kunniaksi.

Mbutit ovat Keski-Afrikan trooppisissa sademetsissä elelevä kääpiökansa.

Nubat eli nuubialaiset ovat Pohjois-Sudanissa ja Etelä-Egyptissä asuva kansa, joiden uskotaan olevan muinaisegyptiläisten sukulaiskansaa. Nykyään uskonnoltan pääosin muslimeja. Erityisesti nuubialaiset ovat kunnostautuneet metallitöissä, mutta taiteenlajeista näkyvin lienee vartalomaalaus [Lue lisää tältä sivulta].

Kun itäafrikkalainen nandi-heimon jäsen tappaa jonkun heimostaan, hän maalaa toisen puolen vartalostaan valkoiseksi ja toisen punaiseksi. Tapa suojelee häntä tapetun hengeltä.

Nandeille musta on pyhä väri ja pyhissä seremonioissa jumalalle uhrataan mustia eläimiä.

Guineassa indigo-värjäys on tunnettu pitkään varsinkin saaren pohjoisosissa. Indigo saatiin alueella luonnonvaraisesti kasvavan indigofera-kasvin lehdistä; väri ei ole niin kestävää kuin esimerkiksi farkkukankaissa käytetyn Indigofera tinctorian indigoaine. Muinoin kaikki käytettävä materiaali löydettiin ympäristöstä, myöhemmin kankaita alettiin tuomaan Euroopasta, mm. isäntämaasta Ranskasta ja värjäyksestä tuli rahanhankintakeino alueen naisille.

Kenian väestöstä yli 60% on bantukansoja (kikujut, luhyot, kambot...), mutta maassa on myös nilootteja (mm. luot) ja nilohaamilaisia kansoja (mm. masaita). Eräissä heimoissa helmistä valmistetaan kuvioita, joiden tekemiseen kuuluu tiettyjä sääntöjä. Kaikkia värejä voidaan käyttää, mutta jotkut värit (esim. sininen) ovat erityisessä suosiossa. Kun värilliset helmet laitetaan samaan nauhaan, sinisen ja valkoisen tai punaisen ja valkoisen vaihtelua pidetään kauniina, sen sijaan punaisen ja keltaisen, punaisen ja sinisen ja keltaisen ja valkoisen väripareja ei pidetä kauniina. Tapa tunnetaan nimellä pachigh.

Valkoinen, musta ja punainen ovat Kongon (ja Haitin) uskontojen tärkeimmät värit. Valkoinen liitetään näkemisen puhtauteen, totuuteen ja terveyteen, kuolleiden maahan; musta symboloi sosiaalista epäjärjestystä, syyllisyyttä ja pahaa, kapinaa ja murhanhimoa; punainen kompromissia (valkoisen ja mustan välillä), taikavoimia ja seksuaalista halua. Punainen auringonnousu vertautuu syntymään, valkoinen keskipäivä aikuisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, musta yö kuolemaan. Musta-puna-valkoinen on myös universumi. Uskomusten mukaan maailmankaikkeudessa on kaksi osaa, jotka meri erottaa. Ylempi maailma on vuoren kaltainen elävien maailma ja alempi maailma on kuolleiden maailma, muuten samanlainen, mutta ylösalaisin. Taivas on valkoinen, mutta maa alapuolella on musta. Maan ja taivaan välissä on sateenkaari, jota kuvataan usein punaisella. Mustan maan alla on punainen vesisulku, kaiken elämän kantaja, ja sen alla sijaitsee alempi maailma, joka on valkoinen.

Kongossa maskeissa on käytetty punaista, valkoista ja sinistä.

Ndebelet ovat nguni-kieltä puhuvaa kansaa eteläisestä Afrikasta. Historiallisesti he ovat jakautuneet Zimbabwessa ja Transvaalissa Etelä-Afrikassa elävään ryhmään. Etelä-Afrikassa elävät ndebelet ovat erityisen tunnettuja helmitöistään Etenkin ndebele-naisten puvuissa käytetään loistavia helmikirjailuja. Naimattomat naiset pitävät värikkäitä helmikoruja kaulansa, nilkkojensa, käsivarsiensa ja vyötärönsä ympärillä. Ndebeleiden joukosta erottuu vielä toinen ryhmä, ndzundzat, joilla on hienoja seinämaalauksia.

Transvaalissa on suosittu tummanpunaisia pigmenttejä.

Värit yleisesti

Indigo-pohjaiset värit ovat afrikkalaisissa kulttuurissa yleisiä; hedelmistä ja mineraaleista saadaan myös mm. sinistä, punaista, keltaista, vihreää, ruskeaa ja mustaa.

Maavärit ovat oleellisin maalausaineiden lähde. Monet muinaiset veistokset on peitetty maaväreillä ja väriä on käytetty myös julkisissa tiloissa, porteissa jne.

Musta

Usein musta liitetään suruun ja kipuun; myös vaikean työn päättymiseen. Monissa paikoissa Afrikkaa musta (tummuus) liitetään pohjoiseen, kasvillisuuteen ja veteen; sateet saapuvat usein pohjoisesta ja tummentavat maan ja saavat kasvit kasvamaan. Sadetta varten uhrataan mustalla peitettyjä uhreja. Esimerkiksi Kenian ja Tansanian alueella elävät masait yhdistävät mustan värin sadepilviin - musta on elämän ja hyvinvoinnin symboli.

Musta on liitetty myös kärsivällisyyteen.

Nandeille musta on pyhä väri.

Mustaa on saatu mm. hiilestä.

Valkoinen

Useissa paikoissa ympäri Afrikkaa ilmaus 'valkomahainen' merkitsee miellyttävää ihmistä. Valkoinen liitetään harmoniaan ja iloon, kotiin ja ruokaan. Ilmansuunnista se liitetään etelään, koska valkoinen on esi-isien väri ja esi-isät asuvat etelässä. Kuolleille, 'hyville', ihmisille uhrattavilla eläimillä pitää olla valkoinen peite ja muunkin uhrattavan on oltava valkoista (esim. jauhot, murskatut kolapähkinät). Esimerkiksi bantuheimojen välillä rituaalisymbolien ideologisella taustalla ei tunnu olevan yhteyttä, mutta motiivit ja tapa toteuttaa rituaaleja ovat hyvin samanlaisia. Ndembu-riiteissä valkoisuus esitetään valkean saven muodossa (mpemba). Valkoista savea käytetään myös bemba-kansan chisungui-riiteissä.

Monissa xhosa-yhteisöissä valkoinen liitetään esi-isiin ja mm. nuoret miehet maalataan valkoisella savella initaatioriiteissä. Valkoisella vartalovärillä on huomattavasti henkisempi merkitys kuin punaisella okralla, jota on xhosien keskuudessa suosittu nimenomaan vartalon koristevärinä.

Joruboille valkoinen symboloi puhtautta, kärsivällisyyttä ja moraalisuutta.
Abaluhyioille valkoinen on pyhä väri.
Zulut yhdistävät valkoisen puhtauteen ja totuuteen.

Valkoisena on käytetty kaoliinia, murskattuja munankuoria tai kalkkia.

Punainen

Useissa paikoissa Afrikkaa punainen liitetään 'keskustaan', kuumaan ja kuivaan kauteen. Se liittyy sotaan ja verenvuodatukseen (sotilas - ' mies, jolla on punaiset silmät). Punainen liitetään myös oikeudenmukaisuuteen.
Punaista pidetään usein valkoisen ja mustan välivärinä.
Zulut yhdistävät punaisen kipuun ja vihaan.
Joissakin banturyhmissä nuori mies pitää initaatioriiteissä punaisia nauhoja/koruja jalkojensa ja käsiensä ympärillä; kun hänet on hyväksytty yhteiskuntaan, nauhat muuttuvat mustiksi.

Punaista on valmistettu mm. Baphia nitida -kasvista.

Sininen

Zulut liittävät sinisen uskollisuuteen.

Mm. jorubojen taiteessa indigosta valmistettu sininen pigmentti on tärkeää.

Sinistä on valmistettu mm. indigofera-kasveista (mm. Indigofera tinctoria).

Keltainen

Joissakin heimoissa keltainen liitetään metsästäjiin ja juuri ympärileikattuihin poikiin. Keltainen 'kuuluu punaisiin', joten se yhdistetään myös vereen.

Pukeutuminen ja värjäys

Afrikasta on löytynyt merkkejä vaatteista tuhansien vuosien takaa. Egyptistä vaatteen osia on löytynyt viimeistään ajalta 2000 eaa, pohjois-Sudanin Meroesta on löytynyt puuvillan jäämiä noin neljänneltä vuosisadalta, Malilta on löytynyt kudottua puuvillaa, joka ajoittuu noin 1000-luvulle. Paikallisesti kasvatettu puuvilla on varsin yleinen afrikkalaisten asusteiden raaka-aine. Mm. Pohjois-Afrikassa asusteisiin käytetään myös kamelin ja lampaan villaa. Muita yleisesti käytettyjä materiaaleja ovat mm. juutti, silkki ja monet kasvikuidut. Lähes kaikkia Afrikassa yleisesti käytettyjä tekstiilien raaka-aineita voi värjätä suhteellisen helposti kasvi- ja mineraalipohjaisilla värjäysaineilla.

Afrikkalaisissa tekstiileissä heijastuu Afrikan rikas kulttuuriperintö. Tekstiilit ovat hyvin värikkäitä ja monin eri tavoin painettuja. Monet käsintehdyt kankaat pohjautuvat muinaisiin traditioihin ja niiden väreillä, muodoilla ja koristeluilla voi olla tärkeä rituaalinen tai poliittinen merkitys ja useilla motiiveilla on nimi. Usein kuitenkin viitataan siihen, että yleisesti afrikkalaisissa kulttuureissa kuviointi on tärkeämpää kuin värit. Värien merkitys vaihtelee alueittain. Madagaskarissa hautajaisvaatteet koristellaan punaisella, kun puolestaan Beninissä punainen on osa seremoniapukujen väritystä. Värjäämättömät ja kuvioimattomat vaatteetkaan eivät ole harvinaisia. Yleisiä asusteen koristelutyylejä ovat mm. aplikointi, erivärisisten ja kuviollisiten kankaiden yhteen ompelu, kirjailu kirkkailla väreillä ja värjääminen.

Kaksi yleisintä värjäystekniikkaa Afrikassa ovat solmu- ja batiikkivärjäys. Estovärjätyistä indigolla värjätyistä kankaistaan (adire) ovat erityisen kuuluisia länsiafrikkalaiset jorubat. Mm. jorubat valmistavat estoaineen kassavajauhoista.

Värjäysrituaalillakin voi olla roolijakonsa ja oma symboliikkansa. Ennen bogolanfini ('mutavaatteen') värjääminen oli malilaisten naisten työtä, nykyään sitä tekevät työttömät kaupunkilaismiehet. Länsi-Afrikan yorubien ja soninkien keskuudessa indigovärjääminen on naisten työtä, mutta hausien joukossa värjääminen on perinteisesti miesten ammatti.

Naimisiin mentyään nuubialaistyttö ajelee päänsä ja alkaa pitää valkoista paitaa. Lapsen saatuaan ja ehkä siitä luovuttuaan nainen alkaa pukeutua kuvioituun paitaan. Menopaussin aikaan nainen alkaa p itää yksiväristä tummaa paitaa ja näyttävää vyötä.

Musta

Malesiassa mustia tekstiilejä valmistetaan upottamalla ne mustaan mutaan tai värjäämällä ne mm. sumakilla, tammenterhoilla tai ruosteisella raudalla.

Sarakolet, jotka perimätiedon mukaan keksivät indigovärjäyksen, käyttävät mustaa.

Valkoinen

Ghanassa kapeista puuvillapaloista ommellut vaatteet pidetään joko valkoisena tai värjätään kuntunkuni -puun kuoresta saatavalla värillä punaruskeiksi.

Punainen

Joissakin kulttuureissa punaiset vaatteet ovat edelleen harvinaisia. Ennen punaiset vaatteet oli varattu kuninkaille (edelleen Ylä-Voltan mossien parissa). Joissakin kulttuureissa kuningas ja armeijoiden johtaja - ja vain hän - saattoi julistaa sodan tai määrätä kuolemantuomion - ja pukeutua 'elämän nesteen' värisiin vaatteisiin.

Punainen on usein myös vanhojen miesten etuoikeus - he 'kantavat tulta' (tieto, viisaus).

Ghanassa kapeista puuvillapaloista ommellut vaatteet pidetään joko valkoisena tai värjätään punaruskeiksi.

Punaista saadaan mm. kolapähkinöistä (Cola) ja Baphia nitida -puusta.

Etenkin läntisessä Afrikassa yleistä on ollut Sorghum caudatum tai muiden suvun lajien käyttö punaisen värjäyksessä.

Tumman violettia saadaan amaranthuksen (Amaranthus) tai kurjenmiekan (Iris) terälehdistä.

Sininen

Useista eri indigofera-kasveista (mm. Indigofera tinctoria) saatavat (tummansinisestä mustaan vaihtelevat) indigo-värit ovat afrikkalaisissa kulttuurissa huomattavasti yleisempiä kuin muut. Perimätiedon mukaan sarakolet keksivät indigovärjäyksen.

Viikingit kutsuivat tummaihoisia (mustia afrikkalaisia ja maureja) 'sinisiksi miehiksi' (bla'madhr). Nimen uskotaan johtuneen Pohjois-Afrikassa käytetyistä erityislaatuisista indigolla värjätyistä tummansinisistä vaatteista. Joidenkin lähteiden mukaan joskus väri jäi vaatteesta iholle ja värjäsi sen siniseksi. Sinisiksi miehiksi on kutsuttu myös Saharassa ja Länsi-Afrikan aavikkoalueilla eläviä tuareg-miehiä, jotka peittävät usein päänsä indigo-värjätyllä sinisellä huivilla. Huivi kiedotaan päähän ensimmäisen kerran initaatioriitissä, poika-ajan loppuessa, ja se riisutaan vain harvoin. Tuaregit ovat perinteisesti hankkineet indigovaatteensa hausa-kauppiailta Saharan etelälaitamilta.

Nigeriassa yorubat valmistavat indigovärjättyä puuvillaa, adire eleso. Adire on alunperin merkinnyt solmittua ja värjättyä tekstiiliä, mutta nykyään sillä tarkoitetaan kaikkia indigovärjättyjä tekstiilejä. Taiteilija ompelee hyvin yksityiskohtaisen kuvion kankaalle ja vie kankaan värjärille (aloro). Värjäriä suojelee Iya Mapo-henki. Vaatteita valmistavat yoruba-naiset (aladire) käyttävät indigovärjäyksessä estotekniikkaa. Värjäyksen jälkeen he hakkaavat kangasta puukepeillä, kunnes siihen tulee kaunis kiilto. Indigovärjäyksen keskuksia ovat Länsi-Nigeriassa sijaitsevat Abeocuta ja Ibadan sekä pohjoisessa sijaitseva Kano.

Labssa (Guinean ylämailla) indigovärin kiinnitykseen käytetään paikallisen wanda-puun juurta. Indigovärjäys on pääosin naisten työtä.

Gara on mandingonkielinen sana, joka tarkoittaa indigoväriä. Indigo on länsiafrikkalaisen Sierra Leonen asukkaiden tärkein perinteinen väri. Indigoa saadaan pääosin Lonchocarpus cyanescens -kasvista , vaikka myös Indigofera tinctoria-suvun kasveja kasvaa alueella. Lonchocarpus värjäyksessä käytetään apuna myös Morinda germinate -, Jatropha curcas- sekä Mangifera indica -kasveja. Sierra Leoneen indigovärjäys saapui luultavimmin 1800-luvulla mandingokauppiaiden mukana Guineasta. Kauppiaat rohkaisivat maan pohjoisalueen temne-naisia kokeilemaan indigovärjäystä - ja se jäikin hyvin tärkeäksi osaksi maan kulttuuria. Perinteisesti naiset valmistivat indigovärjättyjä tekstiilejä heimojensa päälliköille - seremoniavaatteiksi, hautajaisvaatteiksi, hääasuksi, lahjoiksi vieraille, seinävaatteiksi... Indigovärjätyt vaatteet olivat pitkään vain heimopäällikköjen ja sotilaiden yksinoikeus, mutta nykyään käyttö on levinnyt kaikkiin kansanluokkiin. Monet koulut käyttävät indigoa koulupuvuissaan ja monet työpaikat virkailijoidensa asuissa.

Keltainen

Bambarat ovat kuuluja bokolanfini-vaatteistaan ('mutavaatteet'). Naiset ensin värjäävät vaatteet keltaiseksi kasvipohjaisella pigmentillä ja sitten maalaavat kuviot vaatteisiin sekoitetulla mudalla. Kun muta pestään pois, kuviot näkyvät keltaisina tummanruskeaa taustaa vasten. Viimeiseksi keltaisiin osiin lisätään vielä vaalennusainetta, jotta väri palaa alkupeäiseksi.

Ruostehappomarjoista (Berberis) saadaan keltaista.

Oranssi

Lepän (Alnus) juurista saadaan oranssia.

Ruskea

Ghanassa kapeista puuvillapaloista ommellut vaatteet pidetään joko valkoisena tai värjätään kuntunkuni -puun kuoresta saatavalla värillä punaruskeiksi.

+

Kente-vaatteen juuret ovat 1000-luvun länsiafrikkalaisissa neulontatavoissa. Vaatteita tehtiin sekä puuvillasta että silkistä, silkkivaatteet oli varattu yleensä kuninkaallisille; alunperin vaatteita valmistivatkin Asante-hovin ompelijat. Vaate koostuu raidoista, jotka on huolellisesti ommeltu käsin yhteen. Ompelu oli perinteisesti miesten työtä. Se oli suhteellisen kallis, joten se heijasti myös henkilön yhteisöllistä statusta;sitä käytettiin lähinnä seremoniallisissa tilanteissa.
Jokaisella kente-vaatteella ja jokaisella siinä käytetyllä kuviolla on nimi ja tarkoitus. Vaatteen värien valintaan vaikuttavat sekä niiden visuaalinen voima että symboliset tarkoitukset, sekä kutojan omat mieltymykset että koko kulttuurin tavat; värien valinnassa otetaan huomioon mm. vaatteen kantajan sukupuoli ja se, millaiseen tilaisuuteen vaate on tarkoitettu.
Vaatteen värisymbolismi: keltainen symboloi rikkautta, terveyttä, hengellisyyttä, elinvoimaa ja hedelmällisyyttä ja se yhdistetään hedelmiin ja kultaan; vaaleanpunainen viestii hellyydestä ja miellyttävyydestä ja se yhdistetään elämän feminiiniseen olemukseen; punainen liitettään vereen ja veren vuodatukseen, mutta myös pyhiin riitteihin; sininen liitetään taivaaseen, Ylimmän Luojan majapaikkaan, joten se symboloi henkistä pyhyyttä, hyvää onnea, rauhaa ja rakkauteen liittyviä asioita; vihreä liitetään kasveihin ja (kasvipohjaisiin) lääkkeisiin ja se symbolisoi kasvia, elinvoimaisuutta, hedelmällisyyttä ja terveyttä. Purppura ja tummanpunainen liitetään maahan ja niitä käytetään rituaaliväreinä ja parantamiseen. Purppuravaatteet ovat yleensä naisten. Valkoinen viittaa valkoiseen saveen, jota käytetään parantamisessa, pyhittämisriiteissä ja juhlallisuuksissa. Harmaa saa symbolisminsa tuhkan kautta. Tuhkaa käytetään parantamiseen (sekä henkiseen että ruumiilliseen). Mustan symbolismi elää vahvasti siitä huomiosta, että jotkut asiat muuttuvat tummemmiksi vanhetessaan, siispä fyysinen ikääntyminen tulee henkisen kasvamisen rinnalla.

[Lue lisää värjäyksestä Afrikassa]

Kosmetiikka

Perinteinen afrikkalainen kosmetiikka ei tähtää ulkoisen kauneuden korostamiseen vaan sisäisen rikkauden esittämiseen.

Zambiasta, Lusakan lähistöltä on löydetty pigmenttejä ajalta 350 000 - 400 000 vuotta eaa. Ajanjakso on ajalta ennen oman ihmislajimme syntyä (Homo sapiensin uskotaan kehittyneen Afrikassa, josta ihmiset lähtivät levittäytymään muihin maanosiin noin 50 000 vuotta sitten). Arkeologit uskovat, että värejä on käytetty ihon koristeluun.

Läpi Afrikan tunnetaan mm. kaoliinin, hennan ja indigon käyttö vartalovärinä. Punaista väriä saadaan mm. Baphia nitida -puusta.

Etiopiassa naiset etenkin maan pohjoisosassa ovat käyttäneet Rumex abyssinicus -kasvin punaista väriä käsiensä ja jalkojensa värjäämiseen.

Vartalomaalaus on hyvin perinteinen taiteenlaji nuubialaisille ja se on säilynyt etenkin ei-muslimien ja ei-kristittyjen joukossa. Urheilutapahtumissa ja surunaikaan käytetään usein harmaata tai valkoista vartalomaalia. Nuoret tytöt alkavat peittää vartaloitaan päivittäin öljyllä ja punaisella tai keltaisella okralla (riippuu klaanista). Joskus värin levittää poika, jolle tyttö on kihlattu. Okran levittäminen vartalolle jatkuu siihen saakka, kunnes tyttö menee naimisiin. Murrosiässä tytöille aletaan tehdä myös arpikoristeluja. Pojat aloittavat vartalomaalauksen (koko vartalo tai vain kasvot) noin yhdeksän-vuotiaina. Yleensä vartalomaalausten pohjaväri on valkoinen, oranssi tai punainen ja kuviot ovat mustia viivoja. Vartalon koristeluun liittyvät monimutkaiset ja tarkat säännöt. Noin 18-20 ikäisinä pojat solmivat avioliiton ja saavat alkaa käyttää taustaväreinä kirkkaankeltaista ja mustaa. Noin kymmenen vuoden kuluttua tästä miehet usein lopettavat vartalomaalaamisensa ja alkaa pitää vaatteita.