-

Egypti

Muinaisessa Egyptissä väriä pidettiin joskus olemassaolevan olennaisena osana; väri johdatteli joskus asian perimmäiseen olemukseen. Sanottiin, ettei kukaan voi tietää jumalten väriä - siis jumalten olemusta ei voi täydellisesti ymmärtää. Värisymboliikalla oli suuri merkitys.

Egyptissä unien symbolismi perustui väreihin. Mustaan kanssa mikä tahansa väri sai vastakkaisen merkityksen. Kun punainen yksinään edusti intohimoista rakkautta, mustan kanssa se edusti vihaa. Vaalea punainen liitettiin hellyyteen, kirkas punainen rakkauteen, tummapunainen väkivaltaiseen intohimoon. Tummansininen edusti menestystä, vaaleansininen onnellisuutta. Ruskea surua ja vaaraa. Vaaleanvihreä oli pahan merkki, mutta tummanvihreä ilon merkki. Purppura liitettiin suruun, tumma violetti lupasi valtaa, vaalea violetti viisautta. Vaalea keltainen lupasi mukavuutta, syväkeltainen petosta ja valkoinen onnea kotona.

taide
väriterapia
värit
väriaineet ja pigmentit
symboliikka
pukeutuminen ja värjäys
ehostus, kosmetiikka

taide

Muinaisen Egyptin taide luonnollisestikin kehittyi tyylillisesti ajan kuluessa, mutta taiteessa on silti huomattavaa jatkuvuutta; veistokset ja maalaukset ovat pitkälle tyyliteltyjä. Valöörivaihteluja ei egyptiläisten värien käytössä juurikaan ollut, pinnat olivat tasaisia. Taiteessa värejä käytettiin ennalta määrätyllä tavalla patsaiden ja seinien koristeluun ja esimerkiksi hautamaalauksiin.

Varhaiset kulttuurilöydökset ajoittuvat aikaan noin 5000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta maan historian katsotaan alkaneen vasta noin 2850, kun Menes yhdisti Ylä- ja Ala-Egyptin yhdeksi valtakunnaksi. Neoliittisella ajan Egyptissä secco-tekniikat kehittyivät ja hienostuivat. Käyttöön tuli lisäksi egyptinsininen, kuparipohjainen fritta, joka on ensimmäinen tunnettu keinotekoinen pigmentti.

Egyptiläisille hautaseinien koristelu reliefein ja maalauksin antoi jotain takeita elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. Hautamaalausperinteen alkua on nähtävissä kolmannen dynastian alusta (n. 2900 eaa). Ajalta on löytynyt suuri määrä hautalöytöjä, kuten vaatteita, koristeita, aseita, kivipatsaita ja koruja. Seinämaalaukset saatettiin jättää kesken, kunhan ne olivat edes osittain kaiverrettu tai luonnosteltu hautajaisiin mennessä. Keskeneräisistä kuvista paljastuu seinämaalausten tekotapa: maalattavaan seinään luonnosteltiin punaisella värillä luonnosviivat. Maalina käytettiin yleensä temperaa (mineraalipigmentit). Myöhemmin kuvistusta käytettiin mm. papyruksissa (ensimmäiset merkit papyryksista 3500 eaa; vanhimmat kirjoitukset pergamentilla 2700 eaa). Uskonnollisten papyrusten kuvittaminen maalaamalla ja piirroksilla kukoisti 1500-luvulta 1300-luvulle eaa (esim. British Museumissa sijaitseva kirjuri Anin Kuolleiden kirja (Book of the Dead).

Kirjurin työvälineiden piti olla helposti kuljetettavia. Peruskokoonpanoon kuului pieni kynäpidike, pieni paletti, jossa oli mustaa ja punaista pigmenttiä ja pieni vesiastia. Kynänään kirjurit käyttivät pehmeää ruokoa, johon muste tarttui hyvin.

Taiteessa värit viittasivat objektien luonteisiin. Esimerkiksi Osiris, kasvillisuuden suojelija kuvattiin usein vihreäihoisena (usein kruunupäisenä muumiona); Amûn sinisenä viittauksena kosmisuuteen.

Egyptin freskoissa miehet maalattiin melkein aina punaruskealla ja naiset vaaleammilla väreillä, yleensä keltaokralla. Värien uskotaan suoraan symbolisoineen ihmisten paikkaa: naiset olivat usein sisällä. Myös vanhoja miehiä, jotka viettivät myöskin enemmän aikaa sisällä, kuvattiin keltaisella värillä. Värien käytöllä saattoi olla paljonkin eroja, joskus egyptiläisten naisten kuvaamiseen käytetty keltainen vaihteli vaalean keltaisesta kirkkaan oranssiin. Faarao Amenofis IV:n (Ekhnaton) aikana (1370-52 eaa) ylimystön naiset (kuten faaraon vaimo Nefertiti ja heidän tyttärensä) kuvataan samalla ruskealla värillä kuin miehetkin. Ulkomaalaisille roduille annettiin omat värinsä. Nuubialaiset ja muut etelä-Egyptin kansat kuvattiin mustina; libyalaiset, syyrialaiset ja beduiinit kuvattiin vaaleankeltaisella ihonvärillä.

Egyptin koptien taide 400-700-luvulla oli hyvin värikästä ja siinä näkyi mm. Bysantin ja muinaisen egyptiläisen taiteen vaikutus. Seinämaalaukset, tekstiilit, norsunluuveisokset ja käsikirjoituskuvitukset. Koptien taiteen vaikutus levisi kristittyyn maailmaan.

Egyptissä kivirakennuksia tehtiin jo 4000 eaa. Rakennuksiin käytettiin Assuanilta tuotua punaista graniittia, mustia, valkoisia ja punaisia kiviä. Gisan pyramidit päällystettiin kivillä. Mm. Hefrenin pyramidi päällystettiin valkoisilla kivillä ja Micerinin pyramidista puolet oli päällystetty mustalla kivellä. Suuren sfinksin kasvot maalattiin punaisella. Esimerkiksi reliefeissä käytettiin punaista. Lattiat maalattiin usein vihreällä (Osiriksen maanalaisen valtakunnan symboli), katot tummansinisellä ja turkoosilla (Isiksen taivaan valtakunnan väri).

väriterapia

Egyptiläiset tunsivat värillisen valon vaikutuksen hyvin. Värien ja jalokivien salaisuuksia opetettiin erityisissä kouluissa. Mysteerioihin vihkiytyminen oli henkisen tien alku ja vihittyjen salaisuuksia oli faaraoilla, ylipapeilla ja -papittarilla.

Korkeakulttuurin aikaan Heliopolis - kukkulalle rakennettiin väritemppeleitä, joissa väreillä pyrittiin parantamaan. Karnakin ja Thevan värisaleissa potilaita hoidettiin väri- ja kiviterapialla sekä äänillä ja valolla. Potilaita kylvetettiin määrätyissä värivaloissa ja aikaan saatiin erilaisia efektejä. Joidenkin pyramidien huipuille asetettiin suuria kvartsikristalleja, jotka heijastivat auringonsäteitä kaikkialle.

Murskattuja pigmenttejä levitettiin erilaisten voiteiden ja salvojen avulla iholle värirohdoksi. Ultramariinin eli lapislazulin uskottiin avaavan sisäisen näön (ns. kolmannelle silmälle). Malakiittia ja atsuriittia jauhettiin silmäsairauksiin. Turkoosista ja lapis lazulista valmsitettiin skarabeitä, joiden uskottiin suojelevan onnettomuuksilta.

symboliikka

Muinaisille egyptiläisille nimenomaan värisymboliikka ja niiden kauneus määritteli värin arvon. Materiaalin arvo oli toissijainen tekijä.

Useille jumaluuksille oli värätty tietyt värit, joilla viitattiin heidän luonteeseensa ja paikkaansa kosmoksessa. Joskus jumalten iho maalattiin keltaiseksi (kultaiseksi).

Amun taivaanjumala - sininen
Anubis sakaalipäinen kuolemanjumala - musta
Horus (kuolemansa jälkeen ilmestyy sinisestä kivestä tehdyn haukan muodossa)
Isis (vaate oli sininen)
Osiris kasvillisuuden ja valtion suojelija, kuolemanjälkeisen elämän jumala - vihreä (elämän ja ylösnousemuksen väri); myös musta (yhdistettiin kuolemaan ja yöhön, mutta myös hedelmällisyyteen; vuosittain tulviva Niili muutti kuivan maan mustaksi ja hedelmälliseksi)
Seth riidan, pahan jumala (punaiset silmät ja hiukset)

värit yleisesti

Väriä merkitsevä sana iwn tarkoittaa myös luontoa ja luonnetta. Väri nähtiin ennemminkin yhtenä olemisen muotona kuin vain jonkun objektin sävynä.

musta (kem)

Maalauksissa musta ihon värinä ei suinkaan aina kuvastanut rodun väriä, vaan koska se oli "kuolleiden maailman" henkiolentojen ja jumaluuksien väri, siitä tuli myös kuolleiden ihonväri. Esimerkiksi monet Tutankhamonia esittävät kuvat ovat punaruskeita, mutta hänen haudastaan löydetyissä maalauksissa hänet oli kuvattu mustana. Musta kuvasi siis toispuolista, kuolemanjälkeistä elämää ja ylösnousemusta, se oli symboli kuolemalle ja yölle.

Egyptissä musta oli kuoleman väri, mutta siihen ei liittynyt samanlaista synkkyyttä kuin nykyään länsimaissa. Ennemminkin kyse oli täysin vastakkaisesta. Musta yhdistettiin uudelleensyntymään - mitä ei voi tapahtua ilman kuolemaa - ja hedelmällisyyteen: vuosittain tulviva Niili muutti kuivan maan mustaksi ja hedelmälliseksi. Hedelmällistä maata kutsuttiin "Mustaksi maaksi" (kemet). Khem (Kheme, Kemet) oli myös Egyptin muinainen nimi: se oli "musta maa", positiivisessa mielessä: hedelmällinen ja rikas.

Anubis oli muinaisten egyptiläisten musta, sakaalipäinen kuolemanjumala, joka vartioi kuoleman valtakuntaan johtavaa tietä. Osiris, kuolemanjälkeisen elämän jumala oli myös kasvillisuuden suojelija, jota kutsuttiin nimellä "Suuri vihreä", mutta myös nimellä "Musta". Osiriksen patsaat maalattiin mustaksi - hedelmällisen maan värillä.

Saman aikaisesti musta liitettiin myös negatiivisiin asioihin. Se oli kaaosta kuvaava väri. Paitsi kuolleet, myös tummaihoiset nuubialaiset kuvattiin piirroksissa mustalla värillä (egyptiläiset miehet kuvattiin punaihoisina ja naiset keltaihoisina).

Egyptiläiset uskoivat myös, että mustalla kissalla oli jumalallisia voimia.

valkoinen (hedj, shesep)

Valkoinen liittyi puhtauteen ja kaikkivoipaisuuteen, yksinkertaisiin ja pyhiin asioihin. Ylä-Egyptissä valkoinen oli heraldinen väri; "Nefer", ylä-Egyptin kruunu, oli valkoinen, vaikka alunperin se luultavimmin oli tehty vihreistä kaisloista. Egyptin muinaisen kaupungin, Memfisin, nimi oli alunperin Ineb hedj, joka tarkoittaa suomeksi "Valkoiset seinät" tai "Valkoiset muurit". Pyhissä seremonioissa pidettiin valkoisia sandaaleja ja erilaiset pienet rituaaliesineet olivat yleensä valkoisesta alabasterista veistettyjä.

Valkoinen edusti rauhaa ja järjestystä, siinä missä punainen raivoa ja kaaosta, siksi värejä pidettiin toistensa vastakohtina. Yhdessä vastakohdat muodostivat kokonaisuuden.

Jumalista Osiriksen vaatteet olivat valkoiset ja hänellä oli valkoinen tiara.

Nykypäivän Egyptissä valkoinen liitetään iloon.

punainen (desher)

Muinaiset egyptiläiset jakoivat maansa kahteen osaan: punaiseen ja mustaan. Punainen oli autiomaata ja musta viljeltyä maata. Hedelmällistä maata sanottiin mustaksi, koska vuosittainen Niilin tulva toi maahan terveen, mustan värin. Egyptiläiset uskoivat punaisen olevan voimakkaammillaan iltapäivällä ja syksyllä, mikä ajatus liittyi hedelmällisyyden "kuolemaan" maan kuivuessa. Englanninkielinen autiomaata kuvaavan sanan desert juuret ovat egyptin termissä dshrt, joka tarkoittaa punaista paikkaa.

Punaisella oli varsin negatiivinen merkitys kaikkialla lukuunottamatta Ala-Egyptin suistoalueen "punaista kruunua". Punaista pidettiin epäonnen värinä ja vaarallisenakin. Yleensä se yhdistettiin riidan ja myrskyjen arvaamattomaan jumala Sethiin, joka kuvattiin punasilmäisenä ja punahiuksisena, ja vihaiseen Apophis- käärmeeseen, joiden nimet kirjoitettiin papyruksiin aina punaisella musteella, kuten myös epäonnen päivät ja ikävien asioiden kuvaukset. Väri liitettiin mielikuvissa yhteen vihan, tulen ja väkivallan kanssa ja punaisia ja jopa punaiseen vivahtavia eläimiä (esim. koirat) inhottiin. Egyptissä punasydäminen viittasi vihaa täynnä olevaan tai raivoavaan ihmiseen ja pahanteoista puhuttiin "punaisina tekemisinä". Kun ihminen oli vihainen, sanottiin, että hänellä oli "punaiset silmät". Punaiseksi muuttumisella tarkoitettiin kuolemaa.

Toisaalta: punainen oli myös veren - elämän - ja voiton väri. Egyptiläisessä taiteessa miehet kuvattiin punaisina - elävinä kuolleiden mustien hahmojen vastakohtina. Juhlissa egyptiläiset maalasivat ruumiinsa punaisella okralla ja pitivät punaisia amuletteja.

Viimeaikaisten hautalöytöjen joukkoon kuuluu pieni, kermeksenpunaisella värjätty nahanpala - väri on säilynyt todella hyvin ja nahka näyttää juuri värjätyltä.

purppura

Egyptin kuningatar Kleopatra rakasti purppuraa. Kun Kleopatra ja Antonius purjehtivat heille tappiolliseen Aktionin meritaisteluun 31 eaa, heidän purjeensa olivat purppuralla värjätyt.

sininen (irtiu, sbedj)

Kuninkaiden laaksojen kuninkaallisten hautojen seinät on maalattu sinisellä ja kullalla; kulta ja sininen olivat molemmat jumalallisia värejä. Sininen oli egyptiläisille maailmankaikkeuden ja elämän väri; egyptiläiset liittivät elämän veden syvän siniseen väriin ja jumaluuden taivaan vivahteikkaaseen siniseen. Jumalten hiusten uskottiin olevan lapis lazulia, sinistä puolijalokiveä, josta jauhamalla saatiin uskomattoman kirkasta ultramariiniväriä. Egyptin temppeleiden sisäkatot maalattiin usein hyvin syvän sinisiksi ja keltaisella taivasta kuvaavaan kattoon piirrettiin tähtiä.

Taivaan jumala Amûn kuvattiin usein sinikasvoisena - väri symboloi hänen yhteyttään maailman luomiseen; myös Amuniin yhdistetyt faaraot kuvattiin joskus sinikasvoisina. Egyptiläinen luojajumala Khnum, istui sinisellä valtaistuimella. Isiksen vaate oli sininen. "Kuolleiden kirja" kuvaa jumala Osiriksen pojan Horuksen, jokat tuhoaa kaiken pahan. Kuolemansa jälkeen hän ilmestyy sinisestä kivestä tehdyn haukan muodossa.

Sininen liittyi oikeudenmukaisuuteen: sininen egyptiläisten pappien rintalevyssä kertoi tuomioiden pyhyydestä.

Lapis lazuli-kivellä uskottiin olleen elämää voimistavaa vaikutusta. Egyptin faaraot suojautuivat paholaisilta siniseen pukeutumalla. Egyptinsinistä ja smalttia käytettiin lapis lazulin kanssa faaraoiden patsaiden ja sargofagien silmien, hiusten ja kruunujen värittämiseen. Mm. Tutankhamonin korut oli tehty kullasta ja lapis lazulista. Hautamaalauksissa Niili esitetään sinisenä - Niili liittyi elämään ja hedelmällisyyteen. Pienet, siniseksi väritetyt virtahepopatsaat olivat symboli elämän virralle. Haudoista on löytynyt myös sinisiä naishahmoja, joiden uskotaan symboloivan elämänvoimaa ja uudelleensyntymistä.

turkoosi

Egyptiläiset arvostivat turkoosia. Turkoosi oli jumalatar Hathorin pyhä väri.

vihreä (wadj)

Egyptiläisille vihreä oli pyhä väri tuodessaan kevään toivoa ja iloa, se oli hedelmällisyyden väri. Vihreää tarkoittava sana wadj tarkoittaa myös kukoistamista ja terveyttä. "Vihreät asiat" olivat tuottavia ja elämää synnyttäviä asioita, ja elämänlaatua ja maan hedelmällisyyttä lisääviä toimenpiteitä kutsuttiin vihreiksi. Vihreä liitettiin Osirikseen, kasvillisuuden ja kuoleman jumalaan, johon viitattiin usein nimellä "Suuri vihreä. Myös merta kutsuttiin "suureksi vihreäksi".

Egyptiläisten hautojen seinämaalauksista (3000-luvulta eaa) on löytynyt malakiittia. Malakiitti oli ilon symboli ja kuolemanjälkeistä ilon maata kuvattiin "malakiittikentäksi". Kuolleiden kirjassa sanotaan, että kuolleet muuttuvat haukoiksi, joiden siivet ovat vihreää malakiittia.

Egyptiläiset maalasivat temppeliensä lattiat vihreällä. Murskattuja vihreitä jalokiviä käytettiin voiteena rasittuneille silmille.

Vihreä oli Ran tyttären Bastin (Bastet, Pasch, Ubasti, Ba en Aset) pyhä väri.

keltainen (khenet, kenit)

Sekä aurinko että kulta miellettiin keltaiseksi ja keltaiseen liitettiin ikuisuus ja suuruus. Keltainen liitettiin auringonjumala Ra:han.

Egyptiläisiltä muumioilta on löydetty väriohdakkeella keltaiseksi värjättyjä siteitä. Hieroglyfeissä sana "nainen" (ḥmt, bi3) kirjoitettiin aina keltaisella.

Jumalten ihon ja luut uskottiin olevan kultaa ja siksi ne kuvattiin keltaisella (jumalpatsaat tehtiin kullasta). Kun faarao kuoli, uskottiin, että hänestä tulee uusi Osiris ja jumala itsestäänkin - muumioiden naamiot valmistettiin usein kullasta.

Nykypäivän Egyptissä keltaisella on monet kasvot. Se liitetään onnellisuuteen - kuitenkin joidenkin tietojen mukaan keltainen on liitetty suremiseen (!) ja kateuteen ja kunniattomuuteen.

väriaineet ja pigmentit

Egyptissä kemian käyttö oli pitkälle kehittynyttä. Tärkeimmät kemianalat liittyivät pigmentteihin, musteisiin, keramiikkaan ja lasitteisiin, lasiin, nahan käsittelyyn ja papyruksen valmistukseen.

Meidän aikoihimme on säilynyt kaksi tärkeää papyrusta. Ruotsin varakonsuli Johann d'Anastasy kokosi 1800-luvun alussa kreikaksi kirjoitetut käsikirjoitukset Aleksandriassa. Suurin osa kokoelmasta muutiin 1828 Hollannille ja käsikirjoitukset talletettiin Leydenin yliopistoon (Leydenin papyrus). 1800-luvun loppupuolella C. Leemans käänsi papyruksia latinaksi ja myöhemmin ranskalainen kemian historiasta kiinnostunut kemisti, Marcelin Berthelot, käänsi tekstit ranskaksi ja julkaisi ne kommenttien kanssa. Leydenin papyruksessa on noin 75 ohjetta metallien käsittelyyn, 15 ohjetta siitä, miten kirjoitetaan kullalla ja hopealla, 11 ohjetta purppuran tai muiden väriaineiden valmistamiseen.

Egyptiläiset oppivat valmistamaan luonnon vesiliukoisista väreistä liukenemattomia värilakkoja. Krappilakka kipsin päälle saostettuna oli ensimmäinen orgaaninen värijauhe. Egyptiläiset sekoittivat kuumennettua tinaa ja kuparijohdannaisia kvartsijauheeseen ja siten valmistivat egyptinsinistä, frittaa, joka oli aikanaan kallis lasiväri - sitä on sanottu ensimmäiseksi synteettiseksi väriaineeksi. Värien sideaineina käytettiin munanvalkuaisia, arabikumia, mehiläisvahaa ja muita liima-aineita / kalkkimaaleja.

Noin 5000 eaa Väriaineita saatiin mm. hienoksi jauhetuista mineraaleista. Egyptissä kaivettiin mm. amatsoniittia (vihreä väriaine), malakiittia (vihreä väriaine), krysokollaa (vihreä väriaine), fluoriittia, hematiittia (punainen), sinooperia (punainen); lapis lazuli tunnettiin ja sitä käytettiin myös koruna.

Noin 3000 eaa Egyptissä tunnettiin myös keltainen orpimentti; atsuriitista (kuparilasuuri) saatiin sinistä väriainetta. Egyptinsinistä valmistettiin yhdistämällä rauta- ja kuparioksideja silikaatteihin ja kalsiumiin. Valkoisella kalkkimaalilla valkaistiin mm. talojen seinät.

Keinotekoisia väreijä olivat mm. mönjä, liuskevalkoinen ja sinooperi.

Uuden valtakunnan (n. 1540 n. 1075 eaa) aikana seinä- ja kattomaalauksiin tarkoitetut pigmentit valmistettiin kuninkaallisissa työpajoissa. Haudoissa käytettiin okrista saatuja punaisia, keltaisia ja ruskeita, hiilestä saatua mustaa, kalkkikivestä valmistettua valkoista, malakiitista valmistettua vihreää ja frittasinistä. Maalit olivat pihkapohjaisia.

Freskopigmentteinä käytettiin kaltisoitua tinaa (valkoista, keltaista, oranssia, punaista ja magentaa). Värien syventämiseen käytettiin mataran juurta (Rubia Tinctoria) ja kermestä. Realgaarista saatiin oransseja ja punaisia värejä; okrista saatiin värit keltaisesta ruskeaan ja keltaisesta punaiseen. Vaaleanvihreää saatiin amatsoniitista (vihreä kalimaasälpä), tummanvihreää malakiitista. Sinisiä saatiin atsuriitista ja lapislazulista (ultramariini) - toisaalta väitetään, ettei lapis lazulin käytöstä väriaineisiin ole todisteita, vaan että sitä on käytetty ainoastaan koristekivenä. Lapis lazulin sininen oli egyptiläisille elämän ja jumaluuden symboli.

Tutankhamonin haudasta löytyi pieni maalirasia, joka sisälsi jauhettua kipsiä, orpimenttia, hematiittia ja malakiittia.

Noin vuoden 2000 eaa. tienoilta on löytynyt merkkejä siitä, että egyptiläiset sekoittivat metallisuoloja kiinnittääkseen väriaineet värjäyksessä.
[Lue lisää värjäyksestä]

musta

Mustaa valmistettiin murskaamalla hiiltä tai keittopatojen pohjista raaputetusta noesta. Myös luumustaa käytettiin.

valkoinen

Valkoista valmistettiin kalkkikivestä tai kipsistä. Myös liuskevalkoista (lyijyvalkoinen) valmistettiin keinotekoisesti. Vähemmän tunnettu ja Egyptissäkin vähemmän käytetty valkoinen pigmentti oli huntiitti, jota on löytynyt mm. egyptiläisten Kuolleiden kirjasta sekä joidenkin egyptiläisten hautojen seinämaalauksista ajalta 2000-1450 eaa (mm. Userhatin haudan seinät).

punainen

Sfinksin kasvoissa on ollut aikanaan punaista pigmenttiä.

Okravärejä käytettiin jo varhain, kirkkaampaa punaista saatiin luonnon punaisesta rautaoksidista ja sinooperista (aito ja keinotekoisesti valmistettu). Mönjää eli punaista lyijyä valmistettiin keinotekoisesti. Myös myrkyllinen realgaari tunnettiin ja se oli tärkeä pigmentti.

Freskoihin punaista saatiin myös mataran juuresta (Rubia Tinctoria) ja kermes-hyönteisistä, joita molempia käytettiin värjäämiseen. Tutankhamonin haudasta on löytynyt merkkejä punaisen krapin käytöstä vaatteissa. Egyptiläiset saivat tummanpunaista värjäysainetta myös hennasta. Kirkkaanpunaista egyptiläiset saivat mm. saflorista (Carthamus tinctoria), mutta väri oli nopeasti kuluva.

sininen

Sinistä saatiin mm. atsuriitista ja myöhemmin käytettiin lapis lazulista jauhettua ultramariinia, mutta muinaisen Egyptin tärkein sininen pigmentti oli fritta . Sekä kreikkalaiset että roomalaiset kirjailijat ovat kuvanneet egyptiläistä frittaa. Egyptinsinistä valmistettiin yhdistämällä rauta- ja kuparioksideja silikaatteihin ja kalsiumiin.

Egyptistä, Thebasta on löydetty mm. indigolla värjätty asuste, joka ajoittuu vuoteen 2500 eaa (joidenkin lähteiden mukaan 3500 eaa). Egyptiläiset, myöhemmin myös kreikkalaiset ja roomalaiset toivat väriä Intiasta.

vihreä

Vihreää saatiin jauhettua erilaisista mineraaleista: malakiitista, amatsoniitista tai krysokollasta. Muinaisista egyptiläisistä haudoista, temppeleistä ja arkuista otetut värinäytteet ovat sisältäneet myös kuparikloridihydrokseja, sekä akatamiittia että paratakamiittia. Molempia löytyy etenkin egyptiläisistä metalliesineistä. Pigmenttejä ei mainita usein kirjallisuudessa, koska pitkään niiden luultiin olevan alunperin egyptinsinistä pigmenttiä, jonka otaksuttiin muuttuneen ajan kuluessa. Todennäköisesti näitä pigmenttejä osattiin valmistaa synteettisesti.

Myös vihreä fritta oli yleistä.

keltainen

Okravärejä käytettiin jo varhain, orpimentti otettiin käyttöön n. 3000 eaa.

Sahramista (Crocus) egyptiläiset saivat keltaista värjäysainetta. Granaattiomenan (Punica granatum) käytöstä keltaisen värjäämiseen on löytynyt merkkejä ajalta 1500 eaa. Jotkut lähteet mainitsevat, että arkeologisten tutkimusten mukaan egyptiläiset värjäsivät raudalla kellertävää ja käytivät saflorin (Carthamus tinctoria) keltaista väriainetta värjäämisessä jo 2500 eaa.

oranssi

Realgaarista saatiin oransseja ja punaisia värejä.

Oransseja sävyjä värjättiin mm. saflorilla (Carthamus tinctoria)

ruskea

Okravärejä käytettiin jo varhain.

pukeutuminen

Egypti oli jo varhaisina aikoinaan suuri tekstiilivalmistusmaa ja sen valkoiset ja värikkäät pellavat olivat suuressa arvossa lähivaltioissa. Koska tasainen valkaisu on kauniistivärjäytyvän vaatteen salaisuus, voidaan olettaa, että egyptiläiset tunsivat melko hyvin valkaisun salat.

Egyptiläisten pukeutuminen muuttui kolmessa tuhannessa vuodessa varsin vähän. Egyptissä pellavatekstiilit olivat 3000 - 1250 eaa lähinnä valkoisia. Noin neljä tuhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua lampaita alettiin kasvattaa ennemminkin villan kuin lihan vuoksi. Lampaan villaa saa useita värejä valkoisesta mustaan ja ruskeaan. Jo luonnon villalla saatiin kudottua erivärisiä kuvioita, ja lisää värejä saatiin käyttöön, kun villaa värjättiin: vaaleaa villaa värjäämällä saatiin kirkkaita ja vaaleita värejä, tummaa villaa värjäämällä tummempia värejä.

Värjäystaito saapui hitaasti Egyptiin. Siihen ehkä vaikutti se, että Egyptissä vaatteet valmistettiin pääasiallisesti pellavasta - johon kasvivärit eivät hyvin tartu. Väriä pukeutumiseen tuotiin erivärisillä värikkäin puolijalokivin koristelluilla koruilla ja erilaisilla kauluksilla ja vöillä. Lämmin ilmasto suosi kevyttä pukeutumista ja pellava osattiinkin valmistaa hyvin hienolaatuiseksi. Vaatteet olivat yksinkertaisia ja ommeltavia saumoja niissä oli hyvin vähän. Assyrialaisten, persialaisten, Aleksanteri Suuren ja Rooman valloitettua Egyptin kukin vuorollaan, vieraiden kulttuurien vaikutus näkyi myös pukujen monimutkaistuessa.

Eläintennahoista valmistettiin mm. vöitä ja jalkineita. Nahat parkittiin alunalla tai suolalla valkoiseksi, jonka jälkeen ne saatettiin värjätä eri väreillä.

Egyptiläisten tekstien mukaan värit jäljittelivät kovia kivilajeja. Egyptiläisten tuntemia väriaineita olivat
khesebed lapislazulin sininen
khenemet rubiininpunainen
neshemet sininen
mefekat smaragdinvihreä
kem tummanruskea (musta)

n-tinkon indigo
semeti musta
uadh vihreä

kosmetiikka

Egyptissä kauneutta ja esteettisyyttä - ja nuoruutta - palvottiin. Väreillä oli merkitys ehostuksessakin. Esim. silmät rajattiin mustalla ja silmäluomet peitettiin mm. malakiitistä saadulla vihreällä. Tapa oli paitsi koriste, se auttoi myös häikäisevää auringonvaloa vastaan. Kauneusihanteena oli vaalea iho: iholla käytettiin vaaleaa puuteria ja punaista poskipunaa. Egyptiläiset naiset (ja miehet) värjäsivät huulensa sinimustalla, huulia myös punattiin.

Egyptiläisessä kosmetiikassa käytettiin myös valkoista, punaista (punertavaa; mm. hennaa - jolla egyptiläisten kerrotaan mm. värjänneen hevostensa hännät; luonnon punaisia rautaoksideja / englanninpunaista; myrkyllistä realgaaria myrkylliseen orpimenttiin sekoitettuna) sekä sinistä. Musta (semeti) ja vihreä (uadh) mahdollistivat manalan jumalille esittäytymisen.

Hiukset olivat egyptiläisille tärkeät. Ylempien sosiaaliluokkien egyptiläiset ajelivat päänsä kaljuksi ja pitivät peruukkeja; kalju pää vähensi syöpäläisiä ja peruukki suojasi auringolta. Kalleimmat peruukit oli tehty oikeista ihmishiuksista, halvemmat hevosen jouhista tai kasveista. Suosituimpia peruukkeja olivat mustat, joita oli sävytetty hieman indigonsinisellä, mutta peruukkeja oli myös muita värejä: vihreitä, vaaleita, sinisiä... Egyptin varhaiselta ajalta on merkkejä myös parran kasvattamisesta; miehet kiharsivat ja värjäsivät partansa. Myöhemmin kuninkaalliset omaksuivat metallisen tekoparran, joka kiinnitettiin leukaan pään ympäri kiertävällä nauhalla.

[Lue lisää kosmeettisista väreistä Egyptissä]

Lähteitä / lukemista

Ali, Mona & Mohamed, Wafaa Further Notes on The Production of Ancient Egyptian Green Pigments. Kairon yliopisto, arkeologian osasto [161.116.85.21/mainpage/abstracts/stone/ali.pdf | 11X04]