Inkat (Andien kulttuurit)

Inkat selittivät alkuperänsä jumalalliseksi. Jumalkuningas Inka, Manco Capac oli maan päälle tullut auringonpoika, Coaya auringontytär; uskonto keskittyi auringonpalvonnan ympärille. Inka-valtias oli ehdoton yksinvaltias. Hän meni naimisiin sisarensa kanssa ja heidän jälkeläisensä oli uusi inka. Inkojen kaupunki, noin 100 000 asukkaan Cuzco löytyi Manco Capacin heittämän sauvan avulla. Andeilla sijainnut inkavaltio oli Amerikan intiaanivaltioista suurin, se ulottui nykyisen Ecuadorin pohjoisrajalta nykyisten Argentiinan ja Chilen alueille. Inkakansa koostui monesta etnisestä ryhmästä ja inkavaltiossa puhuttiin kahtakymmentä eri kieltä. Huippukausi oli 1400-luvulla, jolloin valtion väkiluku nousi kuuteen miljoonaan (joidenkin lähteiden mukaan inkoja oli yli 12 miljoonaa). 1400-luvun puolessa välissä rakennettiin mm. Machu Picchun kaupunki. Inkoilla oli runsaat määrät kultaa ja jalokiviä, mikä oli suuri saalis vuonna 1532 maihin nousseille Espanjalaisille. Francisco Pizarro tunkeutui inkavaltakuntaan ja surmautti inkahallitsija Atahualpan.

Varsinaista kirjoitettua kieltä inkoilla ei ollut, mutta taonta- ja kudontataito olivat pitkälle kehittyneitä. Verot maksettiin tekemällä työtä valtiolle: valtioon rakennettiin pengerviljelmien kastelujärjestelmä, teitä, siltoja ja valtavia temppeleitä. Inkojen laskutapa ei perustunut kirjoitukselle vaan kirjanpidossa käytetyille solmunaruille, joita kutsuttiin nimellä quipu. Quipussa oli useita naruja, jotka merkitsivät numeroita ja lukuja. Narut tunnistettiin väreillä ja solmuilla. Väreillä tunnistettiin asia, josta oli kyse (esim. punainen karjalle, valkoinen lampaille tms.). Jokaisella värillä oli monta merkitystä ja konkreettisten asioiden lisäksi värit saattoivat merkitä mm. abstrakteja asioita (kuten valkoiset nauhat rauhaa ja punaiset sotaa).

taide
värit
väriaineet ja pigmentit
symboliikka
pukeutuminen ja värjäys
ehostus, kosmetiikka

Värit yleisesti

Mesoamerikan ja Andien värimaailma oli rikas. Päävärit saatiin luonnonmineraaleista ja valmistettiin maaleiksi sekoittamalla ne veteen, kaktuksenmehuun tai muihin nesteisiin. Väripigmenttejä sekoitettiin harvoin, muutokset saatiin muuttamalla väriaineen vahvuutta. Saatavilla oli mustan ja valkoisen lisäksi keltaisia, violetteja, turkooseja, sinisiä, vihreitä, oransseja, punaisia ja ruskeita.

Punainen

Inkat maalasivat puupatsaittensa kasvot punaisiksi. Kun joku kuoli, niistä haettiin henkistä apua ja patsaat haudattiin muumioidun ruumiin kanssa.

Väriaineet ja pigmentit

Sininen

1700-luvun käytetyimmät siniset pigmentit Cuzcossa olivat indigo ja preussinsininen (vasta vuodesta 1770 eteenpäin).

Pukeutuminen ja värjäys

Andien värimaailma on näyttäytynyt rikkaana historiassa ja sitä se on edelleenkin. Värit ovat olleet voimakkaita etenkin perinteisellä tavalla kudotuissa tekstiileissä. Perulaiset tekstiilit olivat huomattavan laadukkaita ja herättivät ihmetystä eurooppalaisissa, jotka saapuivat Peruun 1500-luvulla. Inkojen jäljiltä ei ole kovin vanhoja kirjallisia dokumentteja, mutta noin kahdenkymmenen väriaineen käyttö on lueteltu espanjaksi eräässä 1700-luvun jesuiittaoppaassa.

Andien kulttuureissa tekstiileissä käytettiin niiden luonnollisten värien (laaman tai puuvillan valkoisen ja kermanvalkoisen sekä ruskeiden) lisäksi punaisia, keltaisia ja sinivihreitä. Joskus luonnonvärejä sekoitettiin keskenään, jotta saataisiin harmaita.

Musta

Ketsuankielinen sana miyu tarkoittaa mustaa maa-ainesta, josta valmistetaan mustaa värjäysainetta keittämällä se lepän (Alnus) kuoren kanssa.

Cuzcossa mustaa on saatu mm. Caesalpinia tinctoria -kasvista, josta Huancayossa on valmistettu harmaata ja nykyisen Bolivian alueella keltaista.

Nykyisen Ecuadorin alueen intiaanit ovat käyttäneet mustan saksanpähkinän (Juglans nigra) ja Bolivian alueen intiaanit Juglans neotropica- ja Phrygilanthus longebreactus- kasvien lehtiä mustan ja ruskean värjäysaineen valmistamiseen. Ecuadorin alueella mustaa on valmistettu myös erään lepän (Alnus acuminata) kuoresta.

Harmaa

Huancayossa harmaata on saatu mm. Caesalpinia tinctoria -kasvista.

Punainen

Punainen väri oli erittäin arvostettua. Inkojen aymara-kielessä oli erityinen fraasi "näyttäytymiselle kaupungissa punaisiin pukeutuneena" - pucaq thaaratha. Eteläperulaisista tekstiileistä (ajalta 100-200) on löytynyt jäänteitä purpuriinista ja ksantopurpuriinista (todennäköisesti Relbunium-suvun kasveista). Nazcan tekstiileistä on löydetty jäänteitä kokenillista.

Esikolumbiaaniselta ajalta peräisin olevissa tekstiileissä on käytetty punaisen värjäämiseen ainakin Relbunium -suvun kasveja (mm. Relbunium microphyllum) ja kokenillia (naaraspuolisesta Dactylopius coccus (costa) -hyönteisestä). Siirtomaavallan aikaan Peruun tuotiin kokenillia mm. Guatemalasta ja Nicaraguasta.

Relbunium hypocarpium on ainoa Relbunium-suvun laji, jota on käytetty Chilen alueella, mutta sen käytöstä muinaisessa Perussa ei voida olla varmoja. Joidenkin mielestä antanco -nimi viittaa Relbunium ciliatum -kasviin, joidenkin mielestä Relbunium microphyllum -kasviin ja joidenkin mielestä Galium-lajeihin.

Kokenillilla (aymara-kieli chupica; quechua-kielellä puca, llankapuca) värjättyjä vaatteita ovat käyttäneet mm. asteekki- ja inkakuninkaalliset. Väitetään, että inkojen muinaiset punaiset kokenillivärit saatiin Opuntia exaltada -kaktuksessa eläneestä perulaisesta Dactylopius confusus -lajista (magno, macno). Dactylopius coccus- ja confusus -lajien välillä on joitakin eroja; D coccus mm. tuottaa sinisävyisemmän punaisen ammoniakkikäsittelyn jälkeen.

Huyancon alueella punaista on saatu mm. napajäkälistä (Umbilicaria -suku).

Nykyisen Bolivian intiaanit ovat värjänneet punaista mm. Chuquiraga -suvun kasveilla.

Violetti

Aymarankielinen panti llacota tarkoittaa punaista tai purppuraista vaatetta. Purppuraa saatiin kotiloista.

Cuzcossa violettia värjäysainetta valmistettiin mm. Bidens humilis -kasvin kukista; kasvista saatiin myös keltaista.

Sininen

Sinistä saatiin mm. erilaisista indigo-kasveista, mm. Cestrum -suvun kasveista. Siirtomaavallan aikoihin indigoa valmistettiin Guatemalassa, josta sitä vietiin muihin Amerikan maihin ja Espanjaan. Mm. espanjalaisen jesuiitan, Bernab Cobon 1600-luvulla kirjoittamassa History of the New World -kirjassa viitataan, että keskiamerikkalainen indigo olisi valmistettu Perussa. Indigoa vietiin Peruun myös Guatemalasta ja Nicaraguasta.

Nykyisen Bolivian alueella Muehlenbeckia fructiculosa -kasvilla (aymara mullaca) on värjätty sinistä.

Vihreä

Vihreää saatiin mm. Baccharis -suvun kasveista (Baccharis genistelloides, Baccharis latifolia).

Huancayossa vihreää on värjätty mm. salvialla (Salvia sagitata) sekä Rumex-suvun kasveilla.

Nykyisen Bolivian alueella vihreää värjättiin mm. nokkosella (Urtica dioica, U urens).

Keltainen

Monista vanhoista keltaisista tekstiileistä on löytynyt jälkiä luteoliinista sekä luteoliinin kaltaisista aineista. Salviasta (Salvia sagitata) sekä Alnus jorulliensis, Bidens andicola ja Baccharis genistelloides -kasveista löytyy sekä luteoliinia että apigeniinia. Lisäksi kahdesta viimeksi mainitusta kasvista löytyy myös toisia keltaisia värjäysaineita. Baccharis genistelloides sisältää kolmea luteoliinin kaltaista ainetta, joista jokainen on voimakkaampaa kuin luteoliini. Suurinta osaa keltaisista väriaineista on esiintynyt kautta historian. Yksi väri on kuitenkin selvästi uudempi väri, jota on käytetty chancay-ajalta inka-ajalle, luultavammin kyseessä on kahden kasvin keltaisesta sekoitettu väri (Bidens andicola+Baccharis genistelloides?).

Inkat ovat tunteneet kurkuman (Curcuma longa): mm. Cuzcon kaupungissa sillä värjättiin keltaista.

Keltaista saatiin mm. Baccharis -suvun kasveista (Baccharis polyantha, Baccharis prostata, Baccharis salicifolia).

Mm. Cuzcossa asuneet inkat värjäsivät keltaista ratanialla (Krameria triandra) ja Budelia coriacea-kasvilla. Bidens humilis -kasvin kukista saatiin myös violettia. Samaan sukuun kuuluvan Bidens andicola-kasvin kasvin lehdillä ja siemenillä värjättiin keltaista Bolivian alueella, Huancayossa sillä värjättiin myös oranssia.

Nykyisen Bolivian alueella keltaista saatiin mm. köynnöskranssilla (Tropaleum majus), nokkosella (Urtica dioica, U urens), naavalla (Usnea barbata) sekä Argemone mexicana, Bupatorium volkensii ja Bocconia pearcei -kasveista sekä reunushappomarjan (Berberis buxifolia) juuresta. Keltaista on saatu myös Caesalpinia tinctoria -kasvin hedelmillä, katkeratatarin (Polygonum hydropiper) sekä Sonchus oleraceus ja Hyperyum elatum -kasvien lehdillä ja Colletia spinossissima- ja Herberis lutea- kasvin juurilla.

Huancayossa keltaista on saatu mm. Alnus jorulliensis -puusta.

Oranssi

Huancayon alueella oranssia valmistettiin mm. Bidens andicola ja Relbunium celiatum -kasveilla värjättiin oranssia.

Cassia abovata -kasvin lehtiä on käytetty oranssin värjäysaineen valmistamiseen mm. Boliviassa.

Ruskea

Nykyisen Ecuadorin alueen intiaanit ovat käyttäneet mustan saksanpähkinän (Juglans nigra) ja Bolivian alueen intiaanit Juglans neotropica- kasvin lehtiä mustan ja ruskean värjäysaineen valmistamiseen ja ruskeaa värjättiin myös Rumex cuneifolius - hierakkakasvilla.

Cuzcon alueella mm. Hypseocharis pimpinillifolia - sekä Polilepes incana- kasvia (tai Polylepsis ineana, Polylepis incana; keua, quinual) on käytetty ruskean värjäämiseen.

Ruskeaa saatiin myös kuumepuusta (Eucalyptus globulus) sekä Caesalpinia tinctoria ja Polylepsis ineana -puista/kasveista.